Kerttu täyttää puoli vuotta ja näyttää jo lähes aikuiselta koiralta.
Kennelliiton Hanki koira -sivustolla länsigöötanmaanpystykorvaa kuvataan sanoilla ”itsetietoinen, toimintakykyinen, eloisa, valpas, tarmokas, yhteistyöhaluinen, helppo kouluttaa, vilkas ja kekseliäs” ja sitä kaikkea Kerttu on.
Yhteistyöhalun kanssa tosin on joskus niin ja näin, sillä yhteistyön ehtojen on sovittava Kertun tavoitteisiin ja ne eivät meillä aina ihan kohtaa.
Kertussa ei ole miellyttämisen halua. Pikku koira on uljaasti itsetietoinen, on tosiaan. Se esimerkiksi tietää mainiosti, mitä sana ”tänne” merkitsee, mutta tottelee sitä vain toisinaan. Usein näyttää siltä, että kun minä kutsun koiraa, se pysähtyy punnitsemaan tottelemisen hyötyjä ja jos toteaa ne vähäisiksi, ei piittaa minusta ja minun käskyistäni yhtään mitään.
Ulkoilu sujuu parhaiten, jos Kerttu saa olla vapaana. On ihana katsoa sitä elämisen riemua ja vauhtia, jota vajaa kymmenkiloisesta koirasta löytyy, kun tie on vapaa. Silti se pysyy lähistöllä ja käy usein varmistamassa, että olen mukana.
Hihnassa kulkeminen sujuu sekin yllättävän hyvin, mutta välillä Kerttu jää jumittamaan keskelle tietä kuin kysyäkseen, onko todellakin ihan pakko olla kiinni? Jos se ei saa ulkoilun aikana juosta yhtään vapaana, kotona on edessä pieni pyörremyrsky. Kertun villipentu-kohtaukset ovat aika harvinaisia, mutta sitäkin hurjempia.
Alkuajat täällä meillä koira nukkui yöt pentuaitauksessa. Nyt aitaus on korjattu pois ja Kerttu saa itse päättää, missä se nukkuu. Omia koiranpetejä sillä on kaksi, mutta kumpikaan niistä ei ole meidän makuuhuoneessamme. Yöt ovat sujuneet hyvin, kuten ovat koko ajan sujuneet.
Gööttejä pidetään haukkuherkkinä, mutta sitä oletusta Kerttu ei vahvista. Se ei hauku, ei juuri lainkaan. Viime viikolla se haukahti pari kertaa verhotankoa, joka yllättäen oli ilmestynyt huoneen nurkkaan. En muista, että se olisi ulkona haukkunut mitään. Ehkä tähän hiljaisuuteen vaikuttaa sekin, että otin alusta asti todella tiukan linjan haukkumiseen ja vinkumiseen; niillä ei saa mitään, ei vähäisintäkään huomiota.
Kerttu on sisäsiisti. Muutama päivä sitten sillä oli jotain vatsavaivaa, ja silloin se teki tarpeensa sisälle, silloinkin huomaavaisesti siten, etteivät matot likaantuneet.
Mitään tuhoja koira ei ole tehnyt, ei mitään, vaikka kengät lojuvat eteisessä yhtä huolettomasti kuin aina.
Göötti on ehkä seura- mutta aivan varmasti seuraajakoira. Kerttu seuraa sisällä minua joka paikkaan. Kun istun vessanpöntöllä, se tuijottaa minua tummilla silmillään intensiivisesti ja kun seison hellan edessä laittamassa ruokaa, se makaa jalkojeni päällä. Sisätiloissa ei tarvitse miettiä missä koira mahtaa olla, sillä se on ihan varmasti tässä.
Jos Kertun hyvä luonne ei muutu miksikään ja jos se osoittautuu täysin terveeksi luuston ja silmien puolesta – nehän aikuiselta koiralta tullaan tutkimaan – olisi kovin houkutteleva ajatus teettää sillä pennut. Mikä sen parempaa, kuin jatkaa kaikin puolin täydelliseksi osoittautuvan koiran sukua?
Mutta.
Ensinnäkin epäilen omia kykyjäni kasvattajana. Niitä kykyjähän ei siis ole, en tiedä kasvattamisesta mitään. Ehkä en jaksaisi koko hommaa.
Toiseksi epäilen sitä, etten löytäisi pennuille tarpeeksi hyviä koteja ja pystyisinkö ylipäätään luopumaan niistä?
Kolmanneksi maailmassa on jo tarpeeksi koiria, liikaakin.
Olen myös miettinyt Kertun steriloimista.
Ei ole vielä vuottakaan siitä, kun edellinen koirani Vilja kuoli hirmuisen nopeasti edenneen pahan kohtutulehduksen seurauksena. Kun näin koiran kärsimyksen enkä voinut muuta kuin antaa luvan lopetuspiikille päätin, että ainakaan tätä en anna yhdellekään koiralle tapahtua enää koskaan. Tunsin myös syyllisyyttä siitä, etten ollut leikkauttanut Viljaa.
Otin asian puheeksi omassa penturyhmässämme ja vasta sen jälkeen minulle valkeni, että leikkaaminen jakaa mielipiteitä tosi paljon ja että minunkin on syytä perehtyä asiaan tarkemmin. Minkä myös tein muun muassa täältä ja olen nyt tullut siihen tulokseen, ettei Kerttua leikata ellei jotain pakottavaa syytä ilmene.
Päätös on helpottava, sillä en tietenkään halua, että tuolle ihanalle
pikku pötkylälle,
vemppupempulle,
pikku jänöselle
ja
mamman rakkaista rakkaimmalle,
tehdään mitään pahaa.
Kertusta kerrotaan myös täällä ja täällä .
