Eija ehdotti, että ottaisimme Untamalan retkelle yllätyseväät. Hän huolehtisi suolaisesta yllätyksestä ja minä makeasta. Näin tehtiin.
En ole mikään himoleipuri, kaukana siitä, mutta kun jotain tehdään niin tehdään sitten kunnolla. Päätin etsiä sopivan reseptin ja toteuttaa sen niin tarkasti kuin mahdollista. Päädyin Valion sivuilta löytämääni mangokääretorttuun, se vaikutti sopivalta vaikka pääsiäispöytään.
Tuumasta toimeen. Näitä tarvittiin:
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
¾ dl vehnäjauhoja
¾ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kurkumaa
2 tlk (á 425/225 g) säilykemangoa
2 prk (á 200 g) maustettua rahkaa mango-passio
1 dl kuohukermaa
Poikkesin sen verran ohjeesta, että käytin mango-ananas-rahkaa, koska ohjeen mukaista ei löytynyt. Säilykemangot olivat De L´Ora -merkkisiä, kevyessä sokeriliemessä. Ne osoittautuivat kovin pehmeiksi, mutta sopivat kyllä tortun täytteeksi. Kurkuma vaikutti aika eksoottiselta kääretorttumausteelta ja laitoin sitä vain puoli teelusikallista. Mausteen tarkoitus lie ollut, että se tuo väriä. Kurkuman voi ihan hyvin jättää poiskin.
Ohje:
Munat ja sokeri vatkataan paksuksi vaahdoksi.
Kuivat aineet yhdistetään ja lisätään vaahto siivilän läpi varovasti sekoittaen.
Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Paistetaan 200 asteessa noin 10 minuuttia.
Torttupohja kumotaan leivinpaperille, jolle on siroteltu vähän sokeria. Pohjapaperi otetaan irti.
Mangot leikataan ohuiksi viipaleiksi. Rahka ja kerma vaahdotetaan. (Tässä kohtaa minulle tuli tenkkapoo, sillä järkeeni ei mene, että rahka ja kerma voisivat vaahtoutua yhdessä. Siksi vaahdotin kerman ensin ja lisäsin rahkan sitten sen joukkoon.)
Levitä jäähtyneelle torttupohjalle ensin mangoviipaleet ja sen päälle rahka-kermaseos. Kääri kevyesti rullalle leivinpaperin avulla lyhyeltä sivulta.
Ohjeessa neuvottiin vielä viimeistelemään torttu tomusokerilla ja syötävillä kukilla. Jätin ne kuitenkin pois.
Onnistuiko?
Kääretortusta tuli ihan hyvä, sellainen 7+. Rahka-kermaseos oli aika vetelää, itse kaipaisin vähän kiinteämpää täytettä. Torttu ei ollut kovin makea, mikä puolestaan oli hyvä. Valutin säilykemangot siivilässä, mutta ne olivat silti niin kosteita, että torttu oli seuraavana päivänä jo vähän vetisen tuntuista. Seuraavaan päivään siitä ihan varmasti jää, ellei pöytäseurue ole iso, sillä ohjeella tulee aika muhkea torttu.
Toimiiko retkieväänä?
No jaa. Toimihan se näin kun istuimme melkein auton vieressä syömässä. Kääretorttupalat piti kuljettaa varovasti, valmiiksi tarjoiluastiaan pakattuina, muuten niitä ei olisi saanut ehjinä perille. Tällä kertaa tarkoitus olikin tuoda yllätyseväät ja ainakin minulle oli mukava yllätys kun leipomukseni onnistui näinkin hyvin.
– Se sinun leipomasi piirakka oli tosi hyvää. Siinä oli pinaattia, mitä muuta?
– Fetaa, munia, ruokakermaa, mustapippuria ja vähän kuivattua nokkosta. Pohjassa oli voita, vehnäjauhoja ja vähän luonnonjugurttia. Olen surkea kakkujen ja makeiden leivonnaisten tekijä. Ne aina lätsähtää uunissa. Onneksi tehtiin tällainen työnjako: kääretorttu oli ihanan kuohkeaa ja täyte tosi raikas.
