Talo ja puutarha ovat Maikki Autiolle iso, luova prosessi

  • Maikki Autio rakastaa punaista tupaansa ja puutarhaa, jossa kasvit saavat itse kertoa, missä haluavat olla. Vielä muutama vuosi sitten Maikki oli umpikaupunkilainen, joka ”ei erottanut persiljaa nokkosesta.” Sitten työpaikka meni alta ja kaikki muuttui.

 

” Järkyttävä lahtaus.”

Lahden ammattikorkeakoulu lakkautti kuvataiteen ja musiikkikasvatuksen linjansa 2015.

Lahdessa toimi maan ainoa yleinen musiikkiteatterilinja, vuonna 2001 alkanut koulutus, joka ehti valmistaa noin sata musiikkiteatterin ammattilaista. Musiikkipedagogi Maikki Autio oli yksi opettajista.

– Lopettamisesta jäi valtavan paha mieli. Se oli niin epäreilua. Vaikka olen Lahdesta kotoisin ja asunut siellä pitkään, en haluaisi enää  mennä edes käymään. Lakkauttamisen jälkeen Lahdesta on lähtenyt pois satoja kulttuurialan ihmisiä.

Opettamisen lisäksi Maikki johti Filianna-kuoroa, maan kolmanneksi vanhinta naiskuoroa joka ensi vuonna täyttää sata vuotta. Lahteen sitoivat tietysti myös ystävät, sukulaiset ja perhe, kolme jo aikuista lasta.

Uusi työpaikka olisi löytynyt  pääkaupunkiseudulta. Ikänsä kaupungissa asunut Maikki kuvitteli itsensä ajamaan Kehä ykköstä ja totesi, ettei enää halua sitä. Sen sijaan Vakka-Suomen musiikkiopistossa Laitilassa  vapaana ollut opettajan paikka kiinnosti.

– Laitila oli minulle kuin tuntematon musta aukko. Katsoin kartasta, missä se on. Sitten hain työpaikkaa, sain sen ja tulin tänne, askel kerrallaan. Meni ainakin vuosi, ennen kuin pystyin tekemään päätöksen lopullisesta muutosta. Tarkoitukseni oli asua vuokralla, mutta Laitilasta oli vaikea löytää vuokra-asuntoa. Asuin jonkun aikaa kolmenkymmenen kilometrin päässä Mynämäellä eräässä kesämökissä. Sitten tajusin, että samalla rahalla kuin maksan vuokraa, voisin maksaa omaa asuntoa.  Aloin katsella pieniä taloja ja löysin tämän.

Noin hehtaarin tontilla olevassa punaisessa talossa on keittiö, tupa ja kamari, yhteensä 75 neliötä. Ympärillä leviää idyllinen maalaismaisema ja kävelymatkan päässä on uimaranta. 1890 rakennetun mökin pitkäaikaisin asukas oli Linda Laine, lähes 102-vuotiaaksi elänyt nainen, joka vietti talossa koko elämänsä, rakasti värejä ja puutarhaa ja josta on paljon tarinoita mutta ei yhtään valokuvaa. Laineen kuoltua talo oli muutaman vuoden muiden omistuksessa ja lopulta kolmisen vuotta asumaton. Talo tuntui hyvältä heti ja vaikka Maikilla ei ollut kokemusta talojen ostamisesta, hän ymmärsi sentään olla tyytyväinen siitä, ettei sisällä haissut pahalta.

”Maailman paskin ajatus.” Ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa Maikin valtasi epäilys. Mitä hän on mennyt tekemään? Ostanut talon ja ison pihan, vaikka ei tiedä tällaisesta asumisesta mitään eikä tunne ketään täältä.

Laitila on  E-8 -tien varressa oleva reilun 8000 asukkaan kaupunki Varsinais-Suomessa. Lahteen on 300 kilometriä, Turkuun 60, Raumalle 30 ja Uuteenkaupunkiin 20. Suomen vanhimpiin asuinpaikkoihin kuuluvassa pitäjässä on kymmeniä pieniä kyliä, joilla on kummallisia nimiä kuten Kusni tai Kodjala. Maikki asuu Mudaisissa. Laitilan keskustaan ja lähimpään kauppaan on 13 kilometriä.

Ensimmäisen aamun epäilys vaihtui nopeasti intoon ja päättäväisyyteen.

– Katselin vain ja ajattelin, että hitsi vieköön, minä omistan tämän!

Tehtävää oli paljon, paljon enemmän kuin uusi talonomistaja tajusikaan. Punaisen mökin lisäksi tontilla on toinen, pienempi mökki, alun perin verstaaksi rakennettu. Lisäksi siellä ovat suuli, vanha navetta ja sauna. Kaikki rakennukset vaativat korjauksia ja kohennuksia. Puutarhasta ei aluksi ollut mitään tietoa, sillä taloa ympäröi korkea ryteikkö.

– Rupesin raivaamaan pihaa käsin repimällä. Huomasin aika nopeasti, että tarvitsen jotain työkaluja.

Puutarhassa on vielä Lindan istuttamia kasveja ja kun ne saivat tilaa, päivänliljat ja pionit alkoivat taas kukoistaa. Puutarhan raivausta tosin haittasi se, ettei Maikki tunnistanut kasveja saati, että olisi osannut hoitaa niitä. Aluksi häneltä kuolivat jopa lahjoiksi saadut ruukkukasvit, sillä hän ei tajunnut kastella niitä.

Vajaassa seitsemässä vuodessa Maikista on tullut oikea viherpeukalo. Hän kasvattaa vihanneksia ja kesäkukkia siemenistä ja talvettaa pelargoniat ja ahkeraliisat verannalla. Puutarhassa seisoo myös omin käsin rakennettu kasvihuone.

– Opettelen puutarhanhoitoa lähinnä muutamista YouTube-kanavista, englantilaisilta.  puutarha-ammattilaisilta. En halua rajoittaa puutarhaa liikaa enkä määrätä kasvupaikkoja, enemmän minulla on sellainen olo, että muotoilen sitä. Yksi vaikeimmista opetuksista on ollut se, että jos yritän puutarhassa jotain ja se menee pieleen, seuraavan kerran voin yrittää vasta vuoden päästä. Kokeilen joka vuosi jotain uutta, tänä vuonna yritän tehdä palan niittyä.

Oli vaikea tietää, mitä ihmiset ajattelivat, kun se ei näkynyt päälle

Ihmisiä oli vaikea ymmärtää. Varsinais-Suomessa ollaan vieraita kohtaan pidättyviä ja hienotunteisia. Maikki lähti heti tutustumaan kyläläisiin, kävi esittäytymässä ja liittyi kyläyhdistykseen. Ystäviä ja tuttavia on löytynyt mukavasti, mutta alku oli hankalaa.

– Oli vaikea tietää, mitä ihmiset ajattelivat, kun se ei näkynyt päälle. Itse olen varmasti tosi ärsyttävä, kun näytän tunteeni isosti ja avoimesti. Kysyin kerran täkäläiseltä ystävältäni, olenko sinun mielestäsi ärsyttävä. Hän vastasi, että et sinä sitten ole kun sinut oppii tuntemaan, Maikki nauraa.

Sitä on ihmetelty, että Maikki asuu yksin. Eikö sinulla ole miestä? Ei ole eikä ihan helposti tule, hän sanoo, elämä maistuu niin hyvältä juuri tällaisena: kaiken voi tehdä vapaasti, oman mielensä mukaan. Lastensa isästä Maikki erosi kauan sitten.

Ystäville ovet ovat aina auki ja heitä käy usein. Ennen koronaa Maikki tarjosi remontoidussa pikkutalossa Airbnb-majoitusta ja tutustui sitä kautta melkoiseen joukkoon ihmisiä. Suurin osa tuli ulkomailta. Majoitukseen kuului myös aamiainen, jonka Maikki teki lähellä tuotetuista raaka-aineista.

Suurimman osan kaikesta talossa ja pihalla tehdystä työstä Maikki on tehnyt itse. Opetellut ja tehnyt. Kommelluksia on sattunut, mutta suurilta vahingoilta on vältytty. Täpärästi.

– Kerrankin porasin seinää ja osuin sähköjohtoon. Sähköt menivät ja tänne oli juuri tulossa saksalaispariskunta majoittumaan, eikä heillä sitten olisi toiminut mikään. Siitä opin, että täytyy vähän miettiä, mihin poraa. Muuten tämä talo on aika yksinkertainen rakennus, tämän voi ymmärtää.

 

Talon nimi on nyt Tipula. Sama nimi on myös kulttuuriseuralla, joka talossa viime vuonna perustettiin ja jossa nyt on noin 60 jäsentä. Tarkoituksena on järjestää konsertteja ja muita kulttuuritilaisuuksia. Suuliin on remontoitu tila, jossa kesäkuussa  pidetään sirkuspäivä. Viime kesänä Tipula osallistui Avoimet puutarhat -päivään ja järjesti Runopuutarhatuolit-tapahtuman.

Suulin lattian remonttiin on saatu rahoitusta maaseudun kehittämiseen keskittyvältä Leader Ravakalta. Konserttitila Suulin ”lattiaisissa” esiintyy Turkka Mali ja siellä lanseerataan leipomoalan erikoisammattitutkintoon valmistuvan Piia Heinosen kehittämä Tipula-leivos.

Tulevaisuudessa Tipula voi toimia taiteilijaresidenssinä. Maikki haaveilee siitä, että rakentaa vielä kolme työhuonetta, joita esimerkiksi kirjailijat voisivat käyttää.

– Minusta koko tämä paikka on iso, luova prosessi.

Talvella talossa on kylmä. Maikki lämmittää puilla eikä juuri käytä vanhaa ilmalämpöpumppua, vaikka sellainen on. Talvella hän on eniten keittiössä; tuvassa ja makuukamarissa on varsin viileää eikä eteiseen rakennetussa suihkuhuoneessa tee mieli viipyä, sillä siellä on vain seitsemän astetta lämmintä.

Kun kevät tulee, elämä laajenee sitä mukaa kuin lämpötila nousee. Ikkunat ja ovet avataan ja kaikki on taas yhtä suurta tilaa. Luonnon äänet, vuodenajat, valot ja värit ja kaikki, kaiken aistii nyt herkemmin. Maikki arvelee, että  kaupungissa joka puolelta tulvivat ärsykkeet saavat aistit sulkeutumaan ja maalla, kaukana kaikesta, tapahtuu päinvastoin.

Elämä on yksinkertaisempaa kuin ennen ja Maikki on myös tietoisesti siivonnut elämästään asiat jotka kuormittavat eivätkä tuota iloa.

– Meidän kaikkien olisi hyvä palata kuluttamisen suhteen vähän taaksepäin, johonkin sellaiseen elämään jota elettiin 50 vuotta sitten. Yksinkertaisempaan, vaatimattomampaan. Herään täällä  jokaiseen päivään valtavan elämänhaluisena.

Perjantaijuttu palaa Maikin puutarhaan loppukesällä katsomaan, mitä sinne kuuluu.

 

 

© Perjantaijuttu - All rights reserved. - Tietosuojaseloste - Toteutus: Mainostoimisto Ilmiö