Tallinna on hyvä paikka perhelomalle. Ensin mietin sellaista otsikkoa kuin ”Ensimmäinen matka koronan jälkeen”. Hylkäsin sen heti, sillä eihän korona ole mihinkään hävinnyt. Siitä vain ei kukaan enää tunnu piittaavan mitään. Oli ihana matkustaa parin vuoden kotinurkissa pyörimisen jälkeen ja nähdä taas Tallinna, joka kasvaa ja muuttuu kovaa vauhtia.
Lähdin syyslomareissulle kahden lapsenlapseni ja heidän äitiensä kanssa. Tällainen matkaseurue on siitä kätevä, että lastenhoitovuorot voidaan jakaa ja kaikki aikuiset pääsevät vuorollaan katsomaan omin päin niitä kohteita, jotka eivät kiinnosta lapsia.
Ylitimme Suomenlahden Tallink&Siljan Star-luokan laivoilla, joilla matka yhteen suuntaan kestää kaksi tuntia. Aika on sopiva: siinä ehtii syödä ja käydä katsomassa taxfreessä, eikä turhaa odotteluaikaa juuri jää. Buffet oli ihan ok, joskin tulomatkalla laiva oli niin täynnä, että tunnelma oli jo turhan tiivis ja henkilökunta kovilla, kun ruokavadit tyhjenivät vauhdilla. Syysloma ja sunnuntai ei ehkä ollut paras aika nauttia buffetsyömisestä eikä mistään muustakaan laivalla.
Hotellina meillä oli vanhan kaupungin kupeessa oleva Kalev Spa, jossa viivyimme kaksi yötä. Hotelli sopii lapsiperheille, sillä allasosaston käyttö kuuluu huoneen hintaan ja siellä lapset viihtyvät varmasti. Me lilluimme ja kelluimme lämpimässä vedessä tuntikaupalla – ja nimenomaan lämpimässä, sillä 50 metriä pitkä komea uima-allas saattoi olla typötyhjä, mutta pore- ja virtausaltaissa oltiin melkein kylki kyljessä. Se nyt ei ollut aina mukavaa samoin kuin ei sekään, että höyrysauna oli täynnä kovaan ääneen kailottavia kanssaihmisiä. Hotellissa on myös erillinen saunaosasto, jossa on muun muassa höyrysauna, suolakeidas, tuoksusauna ja monta muuta. Tämä osasto on kuitenkin varattu vain aikuisille, joten me emme sinne menneet.
Luulen, että spa-osasto olisi ollut vielä parempi kokemus, jos olisimme ottaneet ennakkoon selvää, milloin siellä on rauhallisinta ja menneet silloin. Nyt monilla hotellivierailla ja muilla uimareilla taisi olla sama suunnitelma kuin meillä: käydään ensin kaupungilla ja mennään illalla uimaan.
Hotelliaamiainen oli oikein hyvä ja monipuolinen. Huoneet olivat tavallisia, siistejä ja asiallisia hotellihuoneita ilman mitään luksusta. Rahoille sai hyvin vastinetta.
Lapset, 7- ja 8-vuotiaat, jaksoivat hienosti koko matkan. Kävelimme paljon sekä vanhassa kaupungissa että uusissa ostoskeskuksissa, jotka lasten mielestä taisivat olla verrattomasti kiinnostavampia kuin vanhan hansakaupungin kivikujat.
Hinnat ovat Suomen tasoa, tosin tupakka ja alkoholi taitavat vielä olla halvempia. Vanhankaupungin ravintolassa grillattu lohi, perunamuusi ja pullo kivennäisvettä maksoi noin 25 euroa.
Kävin ensimmäisen kerran Tallinnassa ennen Viron vapautumista Neuvostoliiton miehityksestä. Se tapahtui 1991, mutta omaa tarkkaa vierailuaikaani en muista. Sen muistan, että asuimme tietysti Viru-hotellissa, muuta ei kai ollut edes tarjolla ja että hotellin puistikossa päivysti aina joukko rahanvaihtajia. Mekin teimme kaupat Toomakseksi esittäytyneen nuoren miehen kanssa. Aika turhaa se rahan vaihtaminen kyllä oli, sillä Tallinnassa ei ollut juuri mitään ostettavaa. Minulta sen sijaan yritettiin ostaa jopa vaatteita päältä. Se oli sitä aikaa, kun suomalaiset myivät sukkahousuja ja farkkuja virolaisille Nyt tyylitietoiset virolaiset viis veisaisivat meidän farkuistamme.
Riipaisevin Tallinna-muisto on matkalta, jonka tein kohta vuoden 1991 jälkeen. Viro oli vapaa, innoissaan tulevaisuudesta ja samalla epävarma ja vähän kaoottinen. Yksityisyritteliäisyys alkoi vähitellen kukoistaa ja yrittäjiä oli jos jonkinlaisia. Muuan heistä, vanha nainen, soitti eräällä kujalla ja toivoi lanttia ohikulkijoilta. Soitin oli epävireinen, kenties jopa rikkinäinen, mutta se ei juuri haitannut, sillä naisen soittotaito oli samaa luokkaa. Hän kitkutti soittimestaan yhtä ja samaa sävelmäntapaista – se kuulosti kauhealta.
Katumuusikkojen taso on nyt huimasti parempi ja kaupoissa on vaikka mitä. Minä en ostanut mitään mutta ajattelin, että Tallinnasta löytyisi varmasti aikuiselle naiselle sopivia vaatteita, siellä kun on hyvä valikoima monen tasoisia kauppoja.
Tallinna on hyvä paikka perhelomalle. Kun reissataan lasten kanssa, se tehdään pääasiassa lasten ehdoilla. Tavoitteena oli tarjota lapsille mukava syyslomamatka ja jotain erilaista kuin kotona. Sitä he uskoakseni saivat. Aikuisilta jäivät nyt kulttuuri-, historia- ja illanviettokohteet vähemmälle tai kokonaan käymättä, mutta joskus toiste sitten. Tallinna on lähellä, sinne pääsee helposti ja matka on suhteellisen halpa.
Minulle Tallinna on aina kirjailija Aino Kallaksen kaupunki, yksi niistä. Siitä kerron enemmän täällä.
