Eija kävi tapaamassa Heidi Ahlbomia Raumalla ja kirjoitti kiinnostavan jutun, jossa vilahti sellainenkin nimi kuin Anna Wintour. Muistatte varmaan Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan? Siinä Anne Hathawayn esittämä toimitusharjoittelija on menossa pelätyn ja vaikutusvaltaisen Wintourin luokse työhaastatteluun tällainen salkku kädessään:
Ostin tämän aikoinaan Roomasta ja olin ihan riemuissani, kun näin salkkuni hienossa muotielokuvassa! Sitten Wintourin assistentti tarkasteli Hathawayta päästä varpaisiin ivallisesti, tempaisi inhon elkein salkun hänen kädestään ja piilotti sen.
Se siitä hienoudesta.
Heidi puhuu jutussa myös siitä, miten suuri merkitys ompelutaidolla on hänelle ollut.
Voisi kuvitella, että kaikki maailman muotisuunnittelijat osaavat ommella, sillä onhan leikkaaminen ja ompelu vaatteiden rakentamista ja jos ei tiedä, miten vaate rakennetaan, kuinka sen voi suunnitella?
Näköjään voi, kun kerran Heidi kertoo, että ompelutaito muotisuunnittelijapiireissä on harvinaista.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan käytännön taitoja. Jos olisin nuorena ollut viisas – mitä todellakaan en ollut, nythän asia tietysti on toisin – olisin opiskellut rakentamista ja remontointia, maa-, puutarha- ja metsätaloutta sekä kaikenlaisia kädentaitoja. Näistä olisi tässä nykyisessä elämässä aivan valtavasti hyötyä.
Osaan sentään ommella. Ammattilainen en ole, mutta pystyn tarpeen vaatiessa tekemään vaatteet itselleni ja olen paljon tehnytkin. En oppinut taitoa kotona enkä koulussa, opettelin sen vasta nuorena äitinä, kun rahaa valmisvaatteisiin ei ollut.
Yksi ensimmäisistä ompeluksistani oli miesten paita silloiselle siipalleni. Harmi, ettei siitä ole jäänyt kuvaa, sillä tekele tuottaisi nyt paljon hupia. Paidassa oli kaikki tarvittavat osat aloittelijalle monimutkaista kaulusta myöten, mutta myös kaksi vasemman käden hihaa eikä yhtään oikeaa kättä varten.
Suurinta päänvaivaa aiheuttivat kuitenkin napinlävet. En ollut sellaisia koskaan tehnyt eikä minulla ollut mitään ohjetta. Päättelin mielessäni, että koska napit ovat pyöreitä, myös napinläpien on oltava pyöreitä ja niinpä leikkasin paidan etumukseen siistin rivin pyöreitä reikiä.
Seuraus oli tietysti se, että paitaan varaamani napit eivät pysyneet kiinni. Vaan eipä hätää, ompelin tilalle niin isot napit, että pysyivät.
Mies piti paitaa kiltisti, jopa töissä.
Sellaista se on, nuori rakkaus.
Lue Heidin haastattelu täältä.
