Sujuvasti ihmisten kanssa

  • Tunsin Maija Arosuon jo kauan ennen kuin hänestä tuli retkeilytoimittaja. Voi olla, että me emme olisi koskaan tutustuneet, ellei Maijalla olisi erästä ominaisuutta, jota ihailen kovasti.

Joskus 1990-luvun puolessa välin tyhjensin pienen tyttäreni kerhoreppua ja löysin sieltä ruutupaperille kirjoitetun viestin: ”Hei, Lauran äiti! Voisiko teidän Laura tulla jonain päivänä meille leikkimään Heidin kanssa?”

En heti tunnistanut lapun kirjoittajaa, mutta kun vähän aikaa mietin, tajusin, että sen täytyy olla se vaalea nainen, joka on kuulemma hiljattain muuttanut perheensä kanssa Saksasta.

Mikä ettei, voihan Laura mennä.

Maija Arosuo retkiluistimilla

Kuva:Aras Jarjis

Sillä tavalla minä tutustuin Maijaan ja hänen mutkattomaan tapaansa lähestyä ihmisiä. Vuosien varrella olen saanut monta kertaa ihailla ja vähän kadehtiakin sitä suvereeniutta, jolla Maija kerää ihmisiä ympärilleen. Hän järjestää retken tai naisten viikonlopun, kutsuu toisilleen ja jopa itselleenkin vähän tuntemattomia ihmisiä mukaan ja kaikki tulevat. Pystyisinpä itse samaan!

Jos oma sosiaalinen elämä on tylsää, vika ei välttämättä ole muissa, useammin se taitaa olla ihan omaa syytä. Kaikista meistä ei kuitenkaan ole siihen, että pyytäisimme kiinnostavia ihmisiä tulemaan luoksemme tai lähtemään vaikka kävelylle. Ei vain pysty eikä kehtaa, vaikka kuinka haluaisi.

Sääli, sillä ujouden ja pelkuruuden takia voi menettää monta antoisaa ihmissuhdetta.

Olisiko ihan kamalaa, jos edes kerran kokeilisi, ottaisi sen ensimmäisen askelen?

Lue Maijan haastattelu täältä.

© Perjantaijuttu - All rights reserved. - Tietosuojaseloste - Toteutus: Mainostoimisto Ilmiö