– Pelkästään vanhoista huonekaluista koottu sisustus on helposti turhan raskas. Uutta ja vanhaa sekoittamalla saadaan kevyt ja raikas tunnelma, antiikkikauppias Ulla Sainio sanoo.
Sainion liike, lokalahtelaisen Nopperlan kartanon vanhassa navetassa sijaitseva Antiikki Klaara, pistää vanhojen tavaroiden ystävältä pään pyörälle. 1800-luvun vaihteessa rakennettu jykevä kivinavetta on täynnä huolella kunnostettuja, eri aikakausien huonekaluja, astioita, tekstiilejä, taidetta – kaikki aseteltuina kauniisti esille. Se on paikka, jonne ei kannata mennä vain pistäytymään vaan ajan kanssa tutkimaan.
Vehmaalla syntynyt Ulla ei ajatellut ryhtyvänsä antiikkikauppiaaksi. Hän opiskeli ravintola-alaa, työskenteli vähän aikaa ulkomaillakin ja teki sitten töitä Turussa, viimeksi ravintola Tauruksen ravintolapäällikkönä. Nopperlan kartanosta kotoisin olevan puolisonsa, liikunnanopettajana työskennelleen Hannun hän tapasi jo lukioaikoina. Pari avioitui -73 ja asettui asumaan Turkuun. Esikoinen Robert syntyi -78, Maria -82 ja Alex -88.
Sainiot tiesivät, että jonain päivänä he ottaisivat vastuun Nopperlasta, mutta kuvittelivat, että se on ”sitten joskus”. Päivä oli kuitenkin äkkiä käsillä, kun Hannun isä, kansanedustajanakin toiminut Arvo Sainio kuoli vain 63-vuotiaana 1984. Edessä oli muutto Lokalahdelle, mikä Ullalle merkitsi myös hänelle vieraiden maataloustöiden opettelua.
– Alussa kuvittelin, että voisin käydä täältä käsin Turussa töissä. Tein sitä jonkun aikaa, mutta kuvio osoittautui liian raskaaksi.
Vastuu tilasta piti ottaa yllättävän nopeasti
Sainiot eivät ole koskaan asuneet Nopperlan päärakennuksessa. Sitä asuttivat Hannun vanhemmat ja nuoripari muutti tavaransa niin sanottuun vanhan miehen rakennukseen. Tilalla viljeltiin viljaa ja vihanneksia, kivinavetassa pidettiin kanoja. Ulla opetteli sinnikkäästi kaikkea traktorin ajamisesta alkaen. Välillä hän on ollut myös leipurina: Nopperlan Alastuvassa ryhdyttiin 2000-luvun alkupuolella leipomaan Ullan reseptillä tehtyä saaristolaisleipää ja palsternakkakakkua myyntiin. Leipominen lopetettiin kun koronapandemia alkoi.
Ulla on aina ollut kiinnostunut historiasta ja vanhoista tavaroista. Antiikkikauppias hänestä tuli 1991, kun hänen tätinsä Klaara Lehdon omistama antiikkiliike Vehmaalla tuli myyntiin. Sainiot ostivat sen ja siirsivät liikkeen Nopperlaan. Siitä pitäen he ovat kulkeneet yhdessä ympäri Suomea ja ulkomaillakin hankkimassa myytävää, nykyään pääosin Vakka- ja Varsinais-Suomen alueelta. Muuten työnjako on se, että Hannu kunnostaa myytävät huonekalut ja Ulla hoitaa myymälän. Myyntiin laitetaan vain sellaisia tavaroita, joita itsekin voitaisiin ottaa omaan kotiin ja jos esimerkiksi vanha talonpoikaissohva on maalattu lattiamaalilla, maali poistetaan ja pinta käsitellään uudelleen ennen myyntiä.
Puhdas puu ei nyt ole muodissa
Antiikki kiinnostaa kaikenikäisiä asiakkaita. Jokainen huonekalu löytää uuden kodin ennen pitkää, mutta parhaiten liikkuu nyt hyväkuntoinen ja pintakäsitelty tavara. Puhdas puu, joka joitakin vuosia sitten oli muodissa, ei juuri nyt niinkään kiinnosta. Nuoret etsivät myös 1960-luvun huonekaluja.
Talonpoikaishuonekalut ovat Ullan omia suosikkeja.
– Ne on usein tehty itse tehdyillä työkaluilla, puu on valittu huolellisesti ja tekijöiden joukossa on paljon todella taitavia puuseppiä – mitä taitavampi koristepuuseppä, sitä hienommat työkalut. Joku huonekalu on kestänyt jo toistasataa vuotta ja siitä tietää, että se kestää vielä ainakin saman verran.
Kesä on Antiikki Klaaran sesonkiaikaa. Talvella asiakkaita käy harvakseltaan.
– Tänne saa tulla vain katselemaan, vaikka ei olisi mielessä mitään erityistä. Ihmisten kanssa on kiva olla ja kerron mielelläni näistä tavaroista mitä tiedän. Toivon, että tänne tullaan rennolla mielellä tutustumaan paikkaan.
Nopperla tunnetaan myös rockfestivaalista
Antiikkiliike syrjäisellä maaseudulla, hiekkatien varrella, ei kuulosta parhaalta mahdolliselta reseptiltä menestykseen. Vaikka toiminta aluksi oli maatalouden sivuelinkeino, sen merkitys ja asiakaskunta on kuitenkin kasvanut määrätietoisen työn tuloksena. Yksi tärkeimmistä näkyvyyttä tuovista tapahtumista ovat joka vuosi pidettävät antiikkimarkkinat. Silloin pihamaa täyttyy ympäri Suomea tulevista vanhan tavaran kauppiaista. Tapahtuma vetää runsaasti yleisöä ja myyjiä olisi tulossa jopa enemmän kuin voidaan ottaa. Nopperla on nykyään yhä tunnetumpi myös heinäkuussa pidettävästä Karjurockista, Robert Sainion tuottamasta festivaalista, johon vuosittain osallistuu noin 20 000 kävijää. Nopperlassa tehtiin sukupolvenvaihdos viisi vuotta sitten ja nyt kartanoa isännöivä Robert hoitaa siellä myös omaa kokous- ja juhlapalveluaan: tilalla järjestetään muun muassa yritysten tykypäiviä ja erilaisia perhejuhlia.
Oman kotinsa sisustajana Ulla sanoo olevansa kuin suutarin lapsi ilman kenkiä. Kotona ei juuri jaksa paneutua sisustamisen yksityiskohtiin, siitä saa jo liikkeessä tarpeekseen. Kaunis ja harmoninen ympäristö tosin on tärkeä, mutta iltansa Ulla viettää mieluummin sohvalla hyvän tv-sarjan äärellä kuin tekemällä jotain ”hyödyllistä”.
– Nyt vanhemmiten minusta on tullut sellainen. Muuten tykkään puuhastella koko ajan jotain. Viihdyn kotona eikä minulla ole mitään harrastuksiakaan jotka vaatisivat lähtemään jonnekin. Hannun kanssa käydään lenkillä. Minulla on yleensä kävelysauvat ja jos Hannu juoksee, niin menemme eri tahtia, mutta yhdessä lähdetään.
Tärkeintä on se, että perheellä on kaikki kunnossa
Perhe on kaikkein tärkeintä Ullan elämässä. Haaveita ja unelmia pitää aina olla, mutta tärkeintä on se, että perheellä on kaikki kunnossa. Ulla on isoäiti, mammi, kahdelle lapselle, 8-vuotiaalle Siirille ja viime syksynä syntyneelle Cristianolle. Hän on sitä myös perheen uusimmalle tulokkaalle, viiden kuukauden ikäiselle keskiaasiankoiran pennulle. Koiran omistajia ovat Robert ja hänen puolisonsa Johanna, mutta koira tulee viettämään paljon aikaa Nopperlassa.
– Siiri antoi sille nimeksi Taateli. Yritin kovasti, että hän keksisi jonkun toisen nimen, mutta Taateli se nyt on.
Yhden vanhan huonekalun tarinan voit lukea täältä.
