Silmänreikäiltävää.
Raija ja Pentti Nokkalan keksimä sana kuvaa hyvin sitä, mitä heidän kotoaan löytyy: katsottavaa, ihmeteltävää, yllättävää ja kaikkea sitä paljon ja joka paikassa. Taiteilijaparin elämä on värikylläinen performanssi joka vetää puoleensa tuhatmäärin ihmisiä joka kesä.
Raija on taidemaalari, naivisti, teatterintekijä ja alkuperäiseltä ammatiltaan puheterapeutti ja erityisopettaja. Pentti on eläkkeellä hammaslääkärin työstään, kasvattaa intohimoisesti ruusuja, tekee teatteria yhdessä Raijan kanssa ja huolehtii siitä, että kotona ja pihassa kymmenet ja sadat rakennelmat ovat kunnossa. Pilvilinna, taidetalo ja koti, on heidän näyttävin yhteinen projektinsa.
– Aloimme rakentaa tätä viisikymppisinä, siinä vaiheessa, kun monet muut miettivät kerrostaloon muuttamista.
Pilvilinna on Uudessakaupungissa, meren rannalla ja kaupungin uimarannan vieressä. Talo on rakennettu tavallisen pakettitalon tarpeista, mutta maalattu ja koristeltu sisältä ja ulkoa ainutlaatuisella tavalla. Ulkoseinässä on muun muassa 4000 itse veistettyä paanua ja pihaa ympäröi 1200 heinäseipäästä tehty ja siniseksi maalattu aita, tontilta löytyy 130 erilaista patsasta ja seiniin on kirjoitettu runoja.
Värikylläisen talon keskiössä on avara Merisaliksi ristitty huone, josta aukeaa näköala merelle. Tornikamarissa on Paratiisi, Raijan työhuone, jossa syntyvät hänen suositut maalauksensa. Raija on ollut päätoiminen kuvataiteilija vuodesta 2002 ja hänen töitään on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä sekä koti- että ulkomailla. Pilvilinnan pihalla on pieni Pitsimökki, jossa on oma vaihtuva näyttely talossa käyviä vieraita varten. Mökki palveli aikoinaan pariskunnan kesämökkinä, ennen Pilvilinnan rakentamista.
Raija ja Pentti ovat kotoisin Forssasta. He tapasivat, kun Raija oli 14- ja Pentti 18-vuotias.
– Kun pääsin ylioppilaaksi, Pentti asui jo Turussa. Lakkiaisten jälkeisenä päivänä lähdin sinne salaa vanhemmilta, jätin ylioppilaslakin kotiin ja otin yhden kassillisen tavaraa mukaan, Raija kertoo.
Sillä tiellä ollaan yhä. Pariskuntaa yhdistää samanlainen huumorintaju, leikkimieli ja halu olla hyvän puolella. Luutuneiden rakenteiden ravistelu on aina paikallaan ja asioille pitää yleensä sanoa kyllä.
– Sisäistä lasta ei auta hukata, elämä on muuten niin totista.
Kesällä Pilvilinna elää ja kukoistaa. Talo on avoinna vieraille neljänä iltapäivänä viikossa ja silloin Pilvilinnaan ja sen puutarhaan pääsee tutustumaan pientä pääsymaksua vastaan. Paikasta on tullut Uudenkaupungin suosituin matkailunähtävyys, jossa viime kesänä kävi noin 4000 ihmistä. Kaikki muu on avoinna paitsi talon yksityisin osa, Raijan ja Pentin makuuhuone ja keittiö. Kiireisimpänä aikana talossa on kesätyöntekijöitä, mutta isäntäväki itse häärää ylimmäisenä vieraiden viihtymisen eteen. Vieraille valmistetaan myös herkkuja pursuava kahvipöytä, jonka tarjottavista Raija ja Pentti vastaavat itse. Mukana pomppii myös talon lemmikki, Paplo-kani.
Pilvilinna jos mikä on kohde, jossa tekee mieli ottaa kamera esiin. Kuvaaminen on kuitenkin kielletty.
– Me toivotaan, että ihmiset keskittyisivät hetkeen ja katsoisivat omin silmin eivätkä kameran kautta. Teosten kuvaaminen on ongelmallista myös sen takia, että erilaiset kopiot lähtevät helposti leviämään.
Pihalla kiertää Taidepolku, jonka varrella on humoristisia veistoksia, ihmis- ja eläinhahmoja. Huumori liittyy usein arkisiin ja kaikille tuttuihin tilanteisiin, vaikkapa siihen, että jonotetaan ilmaisia ämpäreitä.
Talvella Pilvilinna hiljenee hieman, mutta ei pysähdy. Valoisat tunnit käytetään tarkkaan hyväksi, Raija maalaa joka päivä.
– Kun valo lisääntyy keväällä, korjailen vielä maalauksia. Värit näyttävät talvella erilaisilta ja ymmärrän hyvin, miksi taiteilijat hakeutuvat etelän valoon maalaamaan.
Pilvilinnassa pidetään myös Teatteri Lentävän Lokin harjoituksia. Raija ja Pentti ovat vetäneet teatteria yli 30 vuoden ajan, myös Uudenkaupungin Teatterissa. Molemmilla on teatteri-ilmaisun ohjaajan, käsikirjoittajan ja draamapedagogin koulutus. Ohjauksia ja käsikirjoituksia he tekevät yhdessä, samoin lavastuksia ja tekniikkaa suunnitellaan yhteisvoimin. Mukana on kaikessa auttava ja yhteen hiileen puhaltava työryhmä, joka tarpeen tullen vaihtuu aina produktion mukaan. Esitykset pidetään Kaupunginlahden rannassa olevassa vanhassa makasiinissa; ensi kesäksi on tulossa Sisko Istanmäen Liian paksu perhoseksi.
Näytäntöjä pidettiin myös korona-aikana, turvajärjestelyin.
– Se oli jonkinlainen vastaisku olosuhteille, halusimme antaa edes vähän iloa ihmisille.
Ilon tuottaminen on Raijan ja Pentin elämässä johtava teema. Se tarkoittaa myös sitä, että ilo kuuluu kaikille eikä saa olla kiinni varallisuudesta tai asemasta. Siksi Pilvilinnan pääsymaksu halutaan pitää mahdollisimman pienenä ja sen takia Raijan taulujen hintalappu on varsin maltillinen.
– No kun me halutaan, että mahdollisimman moni pystyisi hankkimaan taidetta.
Raija on tehnyt myös postikortteja, kalentereita, kuvituksia, esitteitä, karttoja ja julisteita. Pilvilinnassa on pieni postikorttimyymälä, josta voi ostaa kortin matkamuistoksi.
Pentti on kiinnostunut ruusujen juurruttamisesta, niiden kasvattamisesta pähkylöistä ja ruusujen risteyttämisestä. Ruusutarhassa on 140 lajiketta. Yksi talven iloista on seurata, miten syksyllä istutettu siemen työntää monen kuukauden odotuksen jälkeen mullasta heleänvihreän alun.
– Tämä paikka on ruusujen kasvatukselle Suomen paras ellei oteta sitä lukuun, ettei talvella välttämättä ole lunta.
Ruusut suojataan talveksi, Pentin mukaan se kannattaa aina ja näkyy seuraavan kesän kukinnassa. Keväällä ruusujen juurille annetaan lehtihaketta, uutta multaa, kourallinen hevosenlantaa ja vähän kalkkia. Kukintaa riittää koko kesäksi, mutta parhaimmillaan ruusutarha on heinäkuun ensimmäisillä viikoilla.
Valittaminen on sallittua vain aamuisin
Pilvilinnan isäntäpari on virallisessa eläkeiässä ja täydessä vauhdissa. Kremppoja on, mutta valittaminen on sallittua vain aamuisin.
– Meillä on aamulla molemmille varattu oma kremppavartti. Korkeintaan viisitoista minuuttia saa valittaa, mutta sitten ei enää yhtään. Meille voisi tulla vaikeaa, jos pitäisi pysähtyä.
Mitä tapahtuikaan, kun näin Raijan ja Pentin. ensimmäisen kerran? Siitä voit lukea täältä
