– Kiva meininki näillä, mutta vähän jäi epäselväksi, mitä meiltä odotetaan. Sinä kun olet pitempään ollut, niin varmaan tiedät?
– Ei se minullekaan oikein… välillä ollaan kuvissa ja joskus pääsee matkoille.
– Kiva! Matkustaminen on hauskaa. Missä olet käynyt?
– Raumalla ainakin oltiin. Siis niin kun työn puolesta.
– Raumalla? Ai jaa.
– Siiri Pipariini, sehän sinun nimesi oli? Mitä meinaat, Siiri, mikä ihmiset saa tekemään tuommoista, että poltetaan nuotiota pihalla, tehdään siinä ruokaa ja haistaan savulta monta päivää, kun yhtä hyvin voisi päästä helpommalla ja laittaa vaikka mikrossa jotain. Täällä on aika hemmetin kylmäkin.
– En minä tiedä. Sinä se tässä antropologi olet. Minä olen vain tonttu.
– Mitä minä just luin: keskivartalolihava ! Olenko minä keskivartalolihava? Siiri, katso! Katso nyt, kun istun näin, niin olenko?
– Nyt pistit pahan. En minä tuommoiseen vastaa.
– Tanakka, korkeintaan. Sen myönnän. Vähän tanakka voin olla. Mutta enhän minä ole mikään nuori tyttö enää.
