Myrskyluodon Maija.
Siitä on puhuttu viime aikoina enemmän kuin aikoihin mistään muusta suomalaisesta elokuvasta. Edes kansainvälisesti arvostetun Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet ei taida yltää samaan ainakaan kotimaassaan.
Tiina Lymin ohjaama elokuva on saanut katsojilta ylistystä ja kriitikoilta tähtiä. Pidin elokuvasta, mutta en niin paljon kuin etukäteen odotin.
Tunnemyrskyt jäivät kohtuullisen vaisuiksi.
Mietin, miksi 1970-luvulla julkaistu tarina 1800-luvulla eläneestä saaristolaisnaisesta kiinnostaa yhä edelleen. Ahvenanmaalaisen Anni Blomqvistin osittain oman elämän kokemuksiin pohjautuvan tarinan kehyksenä on villi ja kesyttämätön meri. Luontoon liittyvä symboliikka puhuttelee ja on ajatonta.
Lapsuudestani muistan BBC.n tuottaman Merilinja tv-sarjan, jonka uljaana tunnusmusiikkina soi Hatšaturjanin Spartacus-baletista tuttu sävelmä. Vähintään yhtä vaikuttava on Lasse Mårtenssonin 1970-luvulla Myrskyluodon Maija tv-sarjaan säveltämä musiikki. Se sai kyyneleet vierimään myös Lymin elokuvassa.
Miltei pyhäinhäväistykseltä tuntui, kun musiikki alkoi soida vasta aivan elokuvan loppumetreillä, kun suuri osa katsojista teki jo lähtöä ulos teatterista.
Anni Blomqvistin kirjoittama tarina ei ole suinkaan ainoa kuvaus vahvasta saaristolaisnaisesta. Ihmettelen, miksi kukaan elokuvaohjaaja ei ole tarttunut esimerkiksi Ahvenanmaalla syntyneen kirjailijan Sally Salmisen (1906-1976) Katrinaan. Blomqvist asui ja kirjoitti Vårdössa, josta myös Sally Salminen on lähtöisin.
Salmisen vuonna 1936 ilmestynyt esikoiskirja oli omana aikanaan huikea kansainvälinen menestys, mutta sitten kirja jäi jostain syystä vuosikymmeniksi unohduksiin. Näin voi käydä kirjalle ja kirjailijalle, jota Ruotsin Akatemia on ehdottanut jopa Nobel-palkinnon saajaksi!
Salmisen New Yorkissa kirjoittama romaani oli kansainvälinen menestys.
Salmisen kirja osui käteeni pari vuotta sitten Askaisten kirjastossa poistokirjojen laarista. Minullekin Salminen ja Katrina oli täysin uusi tuttavuus.
Olin lukemastani tarinasta vaikuttunut ja halusin tietää lisää myös kirjailijasta. Selvisi, että monilapsisesta köyhästä kalastajaperheestä kotoisin oleva Salminen oli kirjoittanut bestsellerinsä New Yorkissa, jossa hän työskenteli piikana.
Myrskyluodon Maijan tavoin Katrinan päähenkilö on sitkeä ja urhea nainen, selviytyjä. Pohjanmaalta, varakkaasta talosta kotoisin oleva Katrina avioituu ahvenanmaalaisen merimiehen kanssa. Miehen puheet Ahvenanmaalla odottavasta upeasta talosta ja sen pihalla kasvavista omenapuista osoittautuvat valheiksi.
Katrinaa odottaa elämä ränsistyneessä talossa saamattoman, yhteisönsä hylkimän miehen vaimona. Elämä on taloudellisesti köyhää, mutta Katrinasta sukeutuu aktiivinen voimanainen, jolla on vahva sosiaalinen omatunto. Esikuvallinen hahmo näinäkin aikoina.
Romaanin Katrinalla on vahva sosiaalinen omatunto.
Katrina on onneksi viime vuosina kokenut uuden tulemisen. Sitä on esitetty teattereissa ja kirjailija Juha Hurme teki kirjasta uuden suomennoksen. Vuonna 2022 ilmestyi suomeksi Salmisen omaelämäkerrallinen kirja Aikani Amerikassa ja viime vuonna Aikani Tanskassa.
Ruotsalaisen kirjallisuustieteilijän Ulrika Gustafssonin teos Salmisen elämästä ja teoksista julkaistiin vuonna 2019 ja sekin on ilmestynyt suomennettuna.
Ehkä seuraavaksi on elokuvan vuoro? Katrina -romaanissa on siihen aineksia. 1940-luvulla siitä on tehty Ruotsissa elokuva, mutta onkohan sitä koskaan esitetty Suomessa, tuskin Ruotsissakaan ilmestymisensä jälkeen.
Myös kirjailijan kiehtova elämä on kuin elokuvasta. Köyhän kalastajaperheen tyttären tarina Ahvenanmaalta New Yorkiin maailmanlaajuiseksi bestseller-kirjailijaksi sekä myöhemmät Tanskan vuodet ja toimiminen muun muassa sota-aikana vastarintaliikkeessä tarjoavat kyllä menestyselokuvan aineksia.
Myös Kökäristä kotoisin olevan, useasti palkitun kirjailijan Ulla-Lena Lundbergin merenkulusta kertova Ahvenanmaa-trilogia tai Jää-romaani tarjoaisivat aineksia saaristolaiselokuvaan.
Mutta palataanpa vielä hetkeksi tuuliselle Myrskyluodolle ja Anni Blomqvistin maailmaan.
Uudessa elokuvassa Maijaa ja Jannea yhdistää paitsi kaipuu vapauteen ja rakkaus mereen myös elämään iloa tuova leikkimielisyys ja huumori.
Kuva: Solar Films Therese Andersson
Heillä on molemmilla halu ja tahto elää omilla ehdoillaan, omanäköistä elämää vailla ulkopuolisia paineita. Yksinäisen saaren asukkailla on vapautta, mutta myös ymmärrys vastuustaan, joka ulottuu paitsi omiin tekemisiin, myös puolisoon ja perheeseen.
Saaren asukkailla on vapautta, mutta myös ymmärrys vastuustaan.
Ruotsalaiset näyttelijät Amanda Jansson ja Linus Troedsson ovat rooleissaan samaan aikaan suorastaan liikuttavan vahvoja ja herkkiä. Elokuvassa ilmaistaan tunteita taitavasti ilman, että mitään sanotaan ääneen. Kuten laulussa sanotaan: Oppii luodolla kielen/ sanat liikaa ois/ja joutaa lauseet pois.
Kirjailija Benedict Zilliacuksen Mårtenssonin musiikkiin oivallisesti sulautuvat sanat on ansiokkaasti suomentanut Jukka Virtanen.
Maijan hiljalleen kehittyvä ja syvenevä rakkaus Janneen ja parin keskinäinen kunnioitus ovat elokuvan keskiössä, omaan makuuni hieman liiankin romanttisesti kuvattuna.
Hetkittäin tuntui kuin olisi katsonut Käpy selän alla -elokuvaa, jossa nuoret käyskentelevät saarella huolettomina alasti kuin varsat niityllä ja hyppelevät kallioilta mereen uimaan. Tosin ei elokuvassa ankeutta ja realismiakaan säästellä: lapsi hukkuu, puoliso hukkuu eikä sodiltakaan vältytä.
Olen veneillyt Saaristomerellä ja Ahvenmaan vesillä kesäisin vuosikymmeniä. Toivon, että visuaalisesti upea elokuva avaisi suomalaisten silmät näkemään saaristoluonnon kauneuden ja ainutlaatuisuuden ja halun suojella sitä jälkipolville.
Lymin elokuvan lopussa Maija sulkee vanhana ja hauraana saaristolaiskotinsa oven viimeisen kerran ja jättää taakseen aution tuvan, kotinsa ja rakastamansa saaren. Se oli kuvattu mielestäni hieman kömpelösti.
Mielelläni olisin nähnyt loppukohtauksessa tulevaisuuden: kallioilla hyppeleviä pikkumaijoja ja -janneja. Elämä on luopumista ja menetyksiä, mutta myös jatkuvuutta.
Nyt helmikuussa on lupa alkaa odottaa kesää ja saaristoretkiä, jotka jäivät kohdallani viime vuonna aivan liian vähäisiksi. Myrskyluodon Maijan maisemiin pääsee muutenkin kuin elokuvateatterissa.
Omasta kokemuksesta voin suositella matkaa Anni Blomqvistin kotisaarelle Ahvenanmaalle Vårdön Simskälään. Sinne pääsee autolla tai pyörällä lauttoja pitkin, mutta ensin pitää ostaa laivaliput Maarianhaminaan.
