Päivi viihtyy säveltäjälegendan entisessä kodissa – siellä joulu on vuoden kohokohta

Avatar photo
  • Kun Päivi Sappinen nukkui ensimmäistä yötä 1903 rakennetun puutalokotinsa Uskolan yläkerrassa, hän kuuli portaista askeleita. Järjellä ajatellen siellä ei voinut olla ketään, sillä muu perhe, mies ja kolme lasta, oli tukevasti yöpuulla.
  • – Luulen, että se oli Usko Kemppi, joka tuli toivottamaan meidät tervetulleiksi, Päivi sanoo.

 

Kirjoittajana ja tapahtumatuottajana työskentelevä  41-vuotias Päivi on kotoisin Uudestakaupungista. Hän lähti 16-vuotiaana Tampereelle  ilmaisutaidon lukioon ja palasi kotikaupunkiinsa 2010. Uusi koti löytyi Vuorikadulta, talo, jossa säveltäjä Usko Kemppi asui 1920-luvulla ja joka sen tähden on yksi pikkukaupungin nähtävyyksistä. Neljänsadan neliön tontilla seisovassa rakennuksessa on kuusi huonetta ja keittiö kahdessa kerroksessa.

–Talo oli hyvin pidetty ja hyvässä kunnossa. Se oli 1980-luvun tyyliin remontoitu ja me teimme vain pintaremontin. Yläkerrassa oli pieni sauna ja sen me muutimme makuuhuoneeksi, Päivi kertoo.

Päivin isä asuu kadun toisella puolella. Hänellä on pihasauna ja silloin tällöin Päivi, Juha, Vilma, Eemeli ja Elsa laittavat kylpytakit päälle ja menevät kadun yli saunomaan. Vuorikatu on hiljainen eikä koko Uusikaupunki ole tunnettu vilkkaudestaan.

– Yhtenä päivänä, kun lähdin koiran kanssa kävelylle, tuolla risteyksessä oli yhtä aikaa kolme autoa. Ensimmäinen ajatus oli, että mitä ihmettä täällä tapahtuu ja pitääkö mennä jotain muuta  kautta?

Hiljainen katu Uudessakaupungissa.

 

Lapsena Päivi ajatteli, että isona hänestä tulee emäntä tai lähetystyöntekijä. Emännän tehtävänkuvasta hänellä ei ollut tietoa, mutta titteli kuulosti hienolta. Lähetystyöntekijänä pääsisi matkustamaan ulkomaille. Ensimmäinen vakava ammattihaave tuli lukiossa.

– Halusin näyttelijäksi, mutta sitten tapasin Juhan ja ajattelin, etten halua iltapainotteista työtä. Tai ei, totuus on se, että en uskaltanut mennä pääsykokeisiin. Pelkäsin pääsykokeista tulevaa palautetta; en niinkään sitä, etten pääsisi vaan sitä, että minut haukuttaisiin huonoksi.

Päivi Sappinen ja Lyyli-koira.

 

Palautteen pelkääminen on ristiriitaista ihmiseltä, joka muutamia vuosia myöhemmin asetti itsensä ja elämänsä alttiiksi Nakit ja mutsi -blogissa, yhdessä ensimmäisen blogiaallon suosituimmista perheblogeista. Blogi on edelleen olemassa, mutta hiljennyt, kun lapset ovat 20-, 17- ja 15-vuotiaita ja kaksi vanhinta jo muuttanut pois kotoa. Pikkulapsiarjesta kirjoittaminen oli luontevaa, mutta isojen lasten asiat ovat liian henkilökohtaisia julkisesti jaettaviksi. Nykyään Päivi on aktiivinen Instagramissa.

– Blogin kautta sain paljon ystäviä ja pääsin moniin sellaisiin tilaisuuksiin, joita muuten ei olisi tullut vastaan. Lukijapalaute oli enimmäkseen hyvää. Oli siellä muutama  ikäväkin, mutta ne oppi äkkiä tunnistamaan. Eikä huonokaan palaute tuntunut pahalta; jotenkin se, että kirjoitti, etäännytti.

Kirjoittaminen on edelleen Päiville tärkeää ja sitä, mitä hän mieluiten tekee. Hän on kirjoittanut lehtijuttuja ja kolumneja sekä Uudenkaupungin Vanhat Talot -kirjan yhdessä sisustussuunnittelija Tuija Talvitien kanssa. Kirjasta on ilmestynyt myös kakkososa. Uudenkaupungin Teatterille Päivi kirjoitti näytelmän Mannapuuroa ja mansikkaa. Neon 2 -yhtyeen musiikin ympärille sijoittuvan, Laura Hurmeen ohjaaman musikaalin ensi-ilta oli marraskuussa 2020. Korona sotki esitysaikataulut pahasti.

Haastattelun tekoa olohuoneessa.

 

Tänä vuonna ilmestyi Päivin veljen, mentalisti Pete Poskiparran  elämäkerta. Sitä Päivi kirjoitti kaksi vuotta olohuoneen nurkassa olevan pienen työpöytänsä ääressä. Siinä hän viettää paljon aikaa – nykyään kahdestaan 3,5 vuotiaan Lyyli-koiran kanssa – ja siitä lapset tottuivat löytämään äidin kun tulivat koulusta. Freelanceriuden hyvä puoli on vapaus tehdä työtä kotona ja järjestää omat aikataulunsa. Kääntöpuoli on taloudellinen epävarmuus, töiden sirpaleisuus ja se, ettei oikein tiedä, mikä on.

– Koulutukseltani olen kosmetologi. Töissä olen ollut Särkänniemessä, Tampereen Stockmannin juusto-osastolla, uimahallissa ja minulla oli myös oma karkkikauppa. Nyt haluan eniten kirjoittaa ja toivon, että saan joskus julkaistua jotain omaa.

Oma julkaisu voisi olla romaani. Päivi tunnetaan hauskana kirjoittajana ja hyvänä seuraihmisenä. Päivin seurassa on lämmin olo ja nauru herkässä, mutta sen kaikkein tärkeimmän kirjan Päivi kirjoittaisi yksinäisyydestä. Herkästi suuria tunteita tuntevalla ihmisellä myös yksinäisyys ja alakulo ovat aina lähellä.

– Lasten muuttaminen pois kotoa oli paljon isompi juttu kuin luulin ja se tuli kauhean äkkiä. Vilma ja Eemeli muuttivat samana kesänä. Vilma opiskelee Turussa valokuvausta ja Eemeli on Salossa lukiossa ja pelaa koripalloa. Koripallo on meidän perheessä ollut aina tärkeä, yhteinen harrastus. Elsa on vielä kotona, mutta hänkin puhuu lähdöstä lukioon Turkuun.

Nuori äiti ja vauva.

 

Kun Vilma ja Eemeli muuttivat, Päiviin iski ahdistus. Etukäteen hän oli kuvitellut, että on ihanaa, kun lapset itsenäistyvät, eivätkä tarvitse enää äitiä niin paljon. Totuus olikin ihan kauhea, huoli ja murhe vain lisääntyivät, vaikka kaikki meni hyvin. Pahinta oli, kun lapset olivat käsien ulottumattomissa.

– Se kesti kahdeksan kuukautta, mutta sitten  hellitti. Nyt kyllä naurattaa kun ajattelen, miten kuvittelin joskus, että kun lapset ovat isoja niin me Juhan  kanssa muutetaan jonnekin Ibizalle nauttimaan lämmöstä. No ei varmaan muuteta niin kauas!

Kahvipöytä, jossa on tarjolla joulutorttuja.

Idyllinen talo on kuin tehty joulukodiksi ja sellainen siitä aina joulun alla tulee. Päivi sanoo olevansa joulukonservatiivi ja tartuttaneensa sen myös lapsiin. Jouluaatto vietetään aina kotona ja aina saman kaavan mukaan: televisiosta katsotaan Joulupukin kuuma linja, sitten syödään joulupuuro ja mennään kadun toiselle puolelle joulusaunaan. Joulukuusi tuodaan sisälle vasta aattona mikä toisaalta harmittaa Päiviä vähän, sillä hän haluaisi nauttia kuusesta jo etukäteen.

Joululahjoiksi annetaan usein kirjoja. Tänä jouluna Päivi toivoo Sirpa Kähkösen Finlandia-palkinnon voittanutta 36 uurnaa, toivoi sitä jo heti sen ilmestyttyä. Hän lukee mielellään kotimaisia uutuuksia ja on viime vuosina vaikuttunut muun muassa Tommi Kinnusen ja Paula Nivukosken teoksista. Yksi viimeisimmistä, vaikutuksen tehneistä kirjoista on Milla von Platon 90-luvulle sijoittuva esikoisteos Hyvää iltaa.

Pariovet puutalokodin salissa.

 

Keltaisen talon piha-aidan vieressä kasvoi vielä muutama vuosi sitten valtavan suuri koivu. Yksi Usko Kempin tunnetuimmista sävellyksistä on nimeltään Lapsuuden pihapuu. Kerrotaan, että puun esikuva olisi ollut juuri tuo mainittu koivu.

– Eräänä aamuna Juha lähti käymään postilaatikolla ja viipyi niin pitkään, että aloin ihmetellä. Sitten selvisi, että siitä koivusta oli pudonnut jumalattoman suuri oksa meidän auton päälle. Sen jälkeen koivu kaadettiin, siitä oli tullut vaarallinen.

Tarinat elävät, myös tarinankertojista.

Uskolassa elämä jatkuu yhtä tavallisena ja erityisenä kuin kaikissa maailman kodeissa. Päivi koristelee kotia juhlaan, tekee ehkä vielä yhden joulukranssin, vie Lyylin kävelylle ja odottaa lapsia käymään. Joka päivä hän kirjoittaa jotain.

Ehkä jonain päivänä keltaisen talon seinään kiinnitetään uusi kyltti: siinä lukee, että Päivi Sappinen asui täällä.

Lisää Usko Kempistä.

Lisää jouluaiheita löytyy täältä.

 

 

 

© Perjantaijuttu - All rights reserved. - Tietosuojaseloste - Toteutus: Mainostoimisto Ilmiö