Otteita Ystäväkirjasta

Avatar photo
  • Ystävänpäivän merkeissä mekin teimme pienen Ystäväkirjajutun. Vastasimme molemmat viiteen kysymykseen. Vastauksista voi löytyä jotain yllättävää.

 

Eija vastasi näin:

  1. Mistä lauseesta/lauseista sinut muistetaan?

Niin, viimeksi tavatessamme tämä aihe tuli puheeksi. Juttelimme mummu-hommista ja kerroin havahtuneeni siihen, että minusta ei varmaan jää jälkipolville perinnöksi mitään kuolemattomia ”näin mummoni opetti” -tarinoita, joita saa lehtihaastatteluista usein lukea.

Olisi tietysti hienoa kertoa, että lapset ja lapsenlapset muistaisivat minutkin elämänviisauksista, joista on ollut hyötyä opiskeluissa, työelämässä, ihmissuhteissa ja tiukoissa paikoissa. Sanat ovat minulle kirjoittajana tärkeitä, mutta kyllähän meidät taidetaan muistaa enemmän teoista.

Tapoja osoittaa välittämistä on monenlaisia. Omalle äidilleni se oli ja on edelleen 96-vuotiaana ruoka. Se on varmasti sota-ajan eläneelle sukupolvelle rakkauden teko.

Olen positiivisuuteen taipuvainen humanisti, mutta viime aikoina maailmalla puhaltavat kylmät tuulet saavat mielen herkästi alakuloiseksi. Tuiskussa tarpoessa on tänä vuonna mielessä pyörinyt usein tämä klassikko: ”Eteenpäin sanoi mummo lumessa”. Olisiko siinä syvempää symboliikka ja perintöä jälkipolville jaettavaksi?

 

  1. Kerro jotain, mitä sinusta ei tiedetä.

Vaikea valita, kun niitä on niin paljon.

Olen asunut 36 vuotta Laitilassa, mutta juuriltani olen kaupunkilaistyttö Turun Hannunniitun lähiöstä. Opiskeluaikoina olin mukana suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoiden Kantavierre -teatteriryhmässä ja näyttelin muun muassa Eduard Uspenskin lapsille suunnatussa Krokotiili Gena-näytelmässä.

Kerran esiinnyimme Kauppilan umpipiha -nimisen talonpoikaismuseon pihalla. Se oli hauskaa, ja lapsilla vasta hauskaa olikin, kun kulissit kaatuivat kesken esityksen.

Olin silloin ensimmäistä kertaa Laitilassa enkä tuntenut esiintymispaikkaa enkä kaupunkia. Elämä yllättää: nyt olen asunut suurimman osan elämästäni muutaman kilometrin päässä tuosta museosta.

  1. Minne haluaisit matkustaa uudestaan ja miksi?

Hassua, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä paremmin viihdyn kotona ja tutuissa maisemissa. Ulkona luonnossa olen aina vähän kuin pienellä matkalla. Jokaisena vuodenaikana voi pysähtyä ihmettelemään kaikenlaista – kuten vaikka viime aikoina eläinten jälkiä lumessa.

Ulkomaan reissuilla olen nauttinut kiireettömyydestä, mutta nyt vapaana toimittajana voin irrottautua helpommin samanlaiseen ajattomuuden illuusioon kävelyretkillä metsissä tai kaupunkien katukahviloissa kuin aikaisemmin.

Jos jonnekin, niin Itävallan alpeille olisi ihana palata patikoimaan. Siellä olen retkeillyt kaksi kertaa. Samanlaisia vuoristomaisemia ja polkuja ympäröiviä niittyjä on vaikea koti-Suomesta löytää.

 

  1. Kolme kirjailijaa, joita ihailet.

Kjell Westö, Pirkko Saisio ja Juha Itkonen.

Kjell Westön romaanit valottavat elämää, erilaisia aikakausia ja ihmisyyttä tavalla, joka saa pysähtymään ja ajattelemaan. Hänen tapansa kertoa tarinaa on yksinkertaisesti lumoava ja kielensä kaunista. Paras kaikista on Missä kuljimme kerran.

Pirkko Saision tuorein Passio on mestarin käsialaa. Romaanitaiteen helmi. Vahva osoitus sanallisen ilmaisun ja tarinan voimasta aikana, jolloin lukeminen vähenee ja kirjallisuudelle povataan kuolemaa. Tällaiset kirjat ovat tekoja kirjallisuuden monimuotoisuuden säilymisen puolesta.

Juha Itkonen. Vaikea selittää, mikä hänen kirjoissaan vetoaa minuun – kuusikymppiseen lukijaan – jonka arki on kovin erilaista kuin ruuhkavuosia elävän neljän lapsen isän. Viimeisin, Teoriani perheestä, kumpuaa kirjailijan omista vanhemmuuden kokemuksista ja myös lapsuuden perheestä. Hän kirjoittaa avoimesti ja rehellisesti perhearjen iloista, mutta myös kivuliaista ja epämiellyttävistä kokemuksista ja tunteistaan. Kirja saa lukijan pohtimaan omia elämänpolkuja ja ajattelemaan. Ja juuri sehän on kirjallisuuden tarkoitus.

  1. Radio-ohjelma, jonka haluat kuulla.

Musiikkitoimittaja Pekka Laineen Ihmemaa sunnuntaiaamuisin Yle radio Suomessa ja saman kanavan Susanna Vainiolan Kissankehto. Sitä kuuntelen usein kuntosalilla.

Miksi nämä? ”Musiikki on meri, jossa utelias voi purjehtia ilman rajoja”, kuvailee Pekka Laine itse osuvasti ohjelmaansa Ylen sivuilla.

Vainiola tarjoilee ohjelmassaan musiikin innoittamia filosofisia, syvällisiä pohdintoja elämästä ja ilmiöistä. Hienoa, että meillä on heidän kaltaisiaan musiikkijournalisteja, jotka poimivat kuuntelijoille klassikkoja ja uutuuksia musiikin äärettömästä valtamerestä.

 

Pirkon vastaukset:

  1. Mistä lauseesta/lauseista sinut muistetaan?

Kysyin asiaa perheeltä. Sieltä tuli sama, mitä itsekin ajattelin: ”Mitä tästä opimme?”. Sopii joka paikkaan. Toinen on: ”Asioilla on tapana järjestyä.” Näytän usein synkältä, mutta suhtaudun silti elämään luottavaisesti.

  1. Kerro jotain, mitä sinusta ei tiedetä.

Osaan puhua myös takaperin. Naaso auhup söym nirepakat. Näköjään myös kirjoittaa. Taidosta ei ole yhtään mitään hyötyä.

  1. Minne haluaisit matkustaa uudestaan ja miksi?

Melkein joka paikkaan, jossa olen ollut. EN haluaisi matkustaa Ölkuchenmühleen Saksaan, sillä se oli epäsiisti takapiha, jota kutsuttiin leirintäalueeksi. Tätä ei kuitenkaan kysytty, joten: haluaisin matkustaa Devoniin ja laajemminkin Brittein saarille ja kiertää siellä. Älkää nyt kumminkaan olko menemättä Ölkuchenmühleen tämän takia, siitä on tosi paljon aikaa, kun olin siellä.

  1. Kolme kirjailijaa, joita ihailet.

Aino Kallas ja Karl-Ove Knausgård, häikäisevän taitavia kirjoittajia. Kalle Päätalo, sinnikäs, ahkera ja mainettaan parempi.

  1. Radio-ohjelma, jonka haluat kuulla

Muistojen bulevardi. Susanna Vainiolan, Pekka Laineen ja Sami Yaffan musiikkiohjelmat. Miellyttävä-ääniset, asiaansa syvästi perehtyneet toimittajat, joiden ohjelmista voi nauttia ja oppia uutta. Ruben Stiller puolestaan on persoonallinen ja hauska, mutta antaa haastateltavilleen tilaa puhua.

 

© Perjantaijuttu - All rights reserved. - Tietosuojaseloste - Toteutus: Mainostoimisto Ilmiö