Onko seuraava reissuni paluu 80-luvun junamatkailuun?

Avatar photo
  • Matkaillessa – etenkin ulkomailla - saa etäisyyttä arkeen ja läheisyyttä itseen, mutta näinä aikoina päätös lähteä aiheuttaa myös monia kysymyksiä. Päätös lähteä ei suju yhtä huolettomasti kuin ennen varsinkin, jos määränpää on tarkoitus saavuttaa lentokoneella.

Lentäen olisit jo perillä.

Tämä Finnairin takavuosien mainoslause kuvastaa aikojen muuttumista. Toki lentämisen nopeus verrattuna maan päällä kulkemiseen pitää paikkansa, mutta minä ja monet matkailijat punnitsevat entistä enemmän muita vaihtoehtoja, jotka olisivat ystävällisempiä ilmaston kannalta.

Liikkumisen vaikutuksista hiilijalanjälkeen paikasta A paikkaan B löytyy löytyy netin laskureista ja artikkeleista monenlaisia. Fakta on, että lentäminen on ilmastolle huonoin vaihtoehto. Päästöjä syntyy aina liikkuupa sitten autolla, linja-autolla, junalla tai laivalla. Eikä sekään ole yhdentekevää, saako auto virtaa bensiinistä, dieselistä tai sähköisestä latauspaikasta. Myös lentokoneiden, junien ja laivojen päästöt ovat erilaisia.

No huh, meneepä monimutkaiseksi.

Matkailijalle Suomen sijainti on kinkkinen: pohjoisen perukoilta ei sukkuloida junalla yhtä kätevästi maasta toiseen kuin Keski- tai Etelä-Euroopassa, koska meillä on Itämeri ylitettävänä.

Mietin, miksi haluan kuormittaa ilmastoa saadakseni itselle elämyksiä.

Mietin ennen 60-vuotissyntymäpäiväreissuani, miksi ylipäätään haluan kuormittaa ilmastoa saadakseni itselleni elämyksiä? Onko oikein paeta sotauutisia aurinkoiselle Välimerelle? Millaisia valintoja teen arjessani ilmaston ja luonnon hyväksi?

Loka-marraskuinen matkani Espanjaan kasvatti tänä vuonna hiilijalanjälkeäni merkittävästi. Lensin Alicanteen Finnairilla ja sain lentoyhtiön kautta ostettua kätevästi parilla klikkauksella kompensaation lennolleni Suomesta Espanjaan. Hinnaksi tuli 19 euroa.

Lentoyhtiön laskuri ilmoitti, että lentoni hiilijalanjälki on 495,79 kg CO2e –  saman kuin bensiiniautolla ajaminen 1,5 päivää.

Finnairin nettisivuilla kompensaatiosta ja lentämisen ilmastovaikutuksista löytyy tietoa ja artikkeleita. Siellä kerrotaan, että yhtiön tukemat hyvitysprojektit on sertifioitu useilla todennetuilla ja kansainvälisesti tunnustetuilla sertifiointistandardeilla.

Toisessa yhtiön käyttämässä kompensaatioprojektissa toimitetaan biokaasulaitoksia perheille Intiassa:

Siirtyminen 100-prosenttisesti uusiutuvaan energiaan vähentää kasvihuonepäästöjä ja tuo myös terveyshyötyjä koko perheelle, erityisesti naisille ja lapsille, Finnair kertoo.

Toinen Finnairin kompensaatiokohde on Rimba Raya Biodiversity Reserve, jonka tavoitteena on vähentää Indonesian päästöjä säilyttämällä 91 215 hehtaaria trooppista turvemetsää.

Parinkymmenen euron potti ei keventänyt omaatuntoani.

Kuulostaa hyvältä, mutta parikymmenen euron potti ei keventänyt omaatuntoani kovinkaan paljon. Varsinkin, kun juuri maksun suoritettuani katsoin Yle MOT -dokumentin, jonka voi katsoa täältä: https://yle.fi/a/74-20001277

Intialainen ympäristöanalyytikko kritisoi ohjelmassa kompensaatiolla saavutettuja hyötyjä ilmastolle.

Luin myös juuri ennen matkaani ilmestyneen Helsingin Sanomien hiilikrediittibisnestä koskevan artikkelin. Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala kritisoi jutussa kompensaatioita todentavien metodien olevan puutteellisia. Juttu päättyy kuitenkin kompensaatio kriitikkojen yhteiseen johtopäätökseen: On parempi tehdä jotain – vaikka sitten kompensoida – kuin olla tekemättä mitään.

Pitäisikö seuraavaksi ostaa interrail-liput, kuten vuonna 1981.

Mietin, että ehkä lähden seuraavalle Euroopan reissulle autolla tai junalla? 

Interrailista minulla on kokemusta kaukaisesta nuoruudesta, 41 vuoden takaa.

 

Lue myös juttu Eijan 60-vuotismatkasta ja hänen ajatuksiaan vanhenemisesta https://perjantaijuttu.fi/kuusikymppisen-kulkijan-matkamuisto-all-you-need-is-love/ 

© Perjantaijuttu - All rights reserved. - Tietosuojaseloste - Toteutus: Mainostoimisto Ilmiö