Omakustanne-sanalla on vähän huono kaiku; omakustanne tehdään, jos kukaan ”oikea” kustantaja ei huoli kirjoittajan tekelettä. Tämä on totta, mutta vain osaksi. Omakustanteita tehdään nykyään paljon ja myös niiden arvostus on nousussa. Kun kirjansa paino- ja markkinointikustannuksista vastaa itse, voi tehdä juuri sitä, mitä haluaa ja jos kirjaa myydään, tuotot saa pitää itse.
Minusta tuli omakustannekirjailija aika pitkän tien kautta. Julkaisin alkuvuodesta lastenkirjan Minä, Miina Helmi Ilona, mutta kirjoitin kirjan jo monta vuotta sitten. Käsikirjoitus syntyi osana Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen aineopintoja noin vuonna 2015. Hartaasti tehty ja kaikella yliopiston asiantuntemuksella ruodittu käsikirjoitus kävi useissa kaupallisissa kustantamoissa, mutta ei kelvannut niille. Sitä kyllä kehuttiin, mikä tietysti lämmitti, eikä sitä moitittu mistään, mikä sekin lämmitti, mutta lopputulos oli silti yhtä tyhjän kanssa.
Kului vuosia enkä tehnyt käsikirjoitukselle mitään. Sitten lapsenlapseni kahdeksas syntymäpäivä lähestyi ja koska kirjani päähenkilö on kahdeksanvuotias, ajattelin, että kirjasta saisi mukavan syntymäpäivälahjan. Päätin tehdä omakustanteen ja näin sen tein:
Käytin maksullista kustannustoimittajaa
Halusin kirjalleni kustannustoimittajan. Vaikka yliopistossa käsikirjoitusta olivat arvioimassa sekä kirjoittamisen opettajat että henkilökohtaisena ohjaajanani toiminut kirjailija Pauliina Vanhatalo, kustannustoimittajan näkemys puuttui. Hyvä kustannustoimittaja on se, joka viimeistelee käsikirjoituksen yhdessä kirjoittajan kanssa jos tarvetta on.
Lähetin käsikirjoitukseni turkulaiseen kustantamo Pääjalkaiseen, joka ainakin tuolloin, noin vuosi sitten, tarjosi kustannustoimittajapalvelua maksua vastaan. Onneksi löysin tämän yrityksen, sillä sitä ennen olin jo lähestynyt Kustannustoimittajayhdistystä ja kysynyt heiltä asiantuntijaa. Yhdistykseltä en saanut edes vastausta, mutta Pääjalkaiselta sain ja sain sittemmin myös erinomaisen tyhjentävän kustannustoimittajan näkemyksen kirjastani. Mitään muutos- tai korjausehdotuksia ei tullut, mutta siitä huomautettiin, että ollakseen lastenkirja tarinassa on aika paljon aikuisiin uppoavia juttuja. Sen tiesin itsekin.
Etsin kirjalle ammattitaittajan ja -kuvittajan
Omakustanteen tekijälle tarjotaan monesta eri firmasta mahdollisuutta tehdä kirja itse. Selasin moneen kertaan näitä yrityksiä, mutta en lopulta luottanut itseeni niin paljon, että olisin ryhtynyt itse kirjani taittajaksi tai antanut sitä sellaisiin käsiin, joista en tiedä mitään. Tässä kohtaa on onni, että olen turkulaisen kulttuurialan osuuskunta Kulttuuriteon jäsen: osuuskunnasta löytyi graafikko Kristiina Erkko, joka lupasi hoitaa taiton, tehdä kannen ja vieläpä kuvittaa kirjan. Ei ilmaiseksi tietenkään, mutta varsin kohtuullista korvausta vastaan.
Käytin suomalaista kirjapainoa
Tällä ei ole mitään tekemistä isänmaallisuuden kanssa. Pyysin tarjouksia myös virolaisista kirjapainoista, mutta päädyin lopulta kaarinalaiseen Painolaan. Sen tarjous ei ollut halvin, mutta ei myöskään ylettömän paljon virolaisia kalliimpi. Tilasin kovakantisia kirjoja 50 kappaletta.
Mitä kaikki maksoi?
Kirjan tekeminen maksoi yhteensä noin 1800 euroa. Suurin osa tuli painatuksesta. Yhden kirjan hinnaksi tuli noin 36 euroa.
En kuvittele, että saisin rahani takaisin kirjan myynnistä. Kirjaa on kyllä myyty laitilalaisessa Maammekaupassa ja E-kirjana sen saa Ellibsistä, mutta mikään bisnes tämä ei taatusti ole.
Olipa kallista!
Joku ajattelee varmaan nyt näin ja että ei minulla vaan olisi varaa tuollaiseen. No ei minullakaan, en ole ikinä pistänyt mihinkään omaan juttuuni noin paljon rahaa, ihan vain huvin vuoksi. Mutta: olen säästänyt pienistä kirjoittajan tuloistani sinnikkäästi pahan päivän varalle ja päätin, että paha päivä voi yhtä hyvin olla hyvä päivä ja että omia säästöjään voi käyttää siihen, että toteuttaa unelmia. Oma kirja on ollut ykkösunelmani – no ehkä se hevonen myös – aina.
Mitä tekisin toisin?
Jos nyt tekisin kirjan uudestaan, tilaisin sen lankasidottuna. Tätä en älynnyt ajatella etukäteen ja nyt, kun kirja on liimasidottu, sen käsittely ei ole niin sujuvaa kuin lankasidotun olisi. Lankasidonta olisi nostanut hintaa noin 300 euroa.
Muuten olen oikein tyytyväinen pieneen kirjaani. Ammattimainen ulkoasu tekee paljon, se itse asiassa tekee käsikirjoituksesta kirjan. Jos näkee niin paljon vaivaa, että kirjoittaa kirjan, kannattaa ilman muuta paneutua myös ulkoasuun ja rakenteeseen kuin myös kielioppiseikkoihin. Omakustanteiden huono maine on tullut aiheesta: osa omakustanteista on selvästi tehty ilman, että kirjoittaja on antanut tekstiään kenenkään luettavaksi ennen painatusta tai ei ainakaan kenenkään sellaisen, jonka asiantuntemus riittäisi kertomaan, mitä ehkä pitäisi korjata.
Mistä kirjan saa ostaa?
Kirjani pieni ensipainos on kohta lopussa enkä aio ottaa uutta. Laitilan Maammekaupassa on vielä nyt muutama kappale myytävänä, tässä linkki kaupan sivuille: https://www.maammekauppa.fi/
Kirjan voi hankkia E-kirjana Ellibsistä tai lainata Varsinais-Suomen Vaski-kirjastoista.
Kenelle se sopii?
Kenelle tahansa. Lapsille, lapsenmielisille aikuisille, niille, jotka eivät halua lukea ikävistä ja raaoista asioista vaan ehkä jopa nauraa vähän.
Mitä Eija ajattelee kirjoittamisesta? Siitä voit lukea täältä.
