– Sanoin meidän työntekijälle, että jos jonain aamuna minä olen pois, bemari on pois, koirat ovat poissa, vähän tavaraa on poissa, niin turha etsiä, en tule takaisin, olen lähtenyt vapaaehtoisesti. Huolehdi hevosista.
Marianne kertoi tämän vitsinä, mutta sanoi, että vain osaksi: hänellä on aina mukanaan ajatus lähtemisestä. Tieto siitä, että koska vain voi lähteä, minne tahansa, olla vapaa ja riippumaton. Sen takia hän ei ole halunnut omia lapsia; lapsista on huolehdittava hyvin ja pitkään, eikä hän halua sitoa itseään niin tiukasti mihinkään.
Marianne arveli, että lähtemisen ajatus johtuu hänen karjalaisista geeneistään, joihin on sota-aikana istutettu kaikesta luopumisen mahdollisuus. Voi olla, mutta luulen, että aika monella on samoja tunteita geeneistä riippumatta. Olla vapaa ja riippumaton, yksin, mennä jonnekin, missä kukaan ei tunne, vaihtaa paikkaa kun huvittaa – ajatus on houkutteleva ja lohduttaa, tieto siitä, että aina on mahdollisuus lähteä vaikka tieto olisi kuinka teoreettinen.
Olen varma, että moni nainen tekee samaa
Samaa sukua on ajatus asunnosta, joka olisi vain minun. Minä haaveilen siitä usein ja luulen – ei, olen varma! – että moni muu nainen tekee samaa.
Miksi juuri naiset? No siksi, että naiset tässä maailmassa edelleen kantavat huolta arjen askareista, tuhansista pienistä, tylsistä ja uuvuttavista asioista, jotka jonkun perheessä on pakko hoitaa ja ikään kuin siinä ei olisi tarpeeksi, elävät jatkuvasti keskellä monimutkaisia ihmissuhteita, joissa riittää selvitettävää ja pahuksenmoista hankausta ja jotka saavat tuon tuostakin ajattelemaan, että miten tässä näin kävi? Tiedätte, mistä puhutaan.
Minun oma haaveiden asuntoni ei pidä sisällään yhtään kompromissia. Tavaroita siellä on hyvin vähän ja vain huolella valittuja, hyvälaatuisia. Siellä on paljon valoa, lempeitä värejä ja hyvä tuoksu. Keittiössä on vain kauniita astioita ja niitäkin vähän, sillä tämän asunnon omistaja syö seurassa useimmiten ravintolassa, kutsuttuna. Kotona hän tekee ruokaa vain jos huvittaa, sitten kun huvittaa ja mitä ikinä huvittaa. Hän ei ole koskaan kuullutkaan mistään niin brutaalista kuin nauta-sika -säilykkeestä.
Haaveet eivät ole vaarallisia. Se on, jos menettää kyvyn haaveilla. Silloin asiat ovat jotenkin tosi huonosti.
Luithan jo pääjutun Mariannesta? Se on täällä.
