Oli maaliskuinen ilta vajaa vuosi sitten. Olimme Pirkon kanssa juhlistaneet kevätpäiväntasausta retkellä Euran Koskeljärvelle.
Pökerryttävä keväthuumaus oli sekoittanut pääni: aurinkoa, linnunlaulua, joutsenten töräyttelyjä ja siipien viuhumista, kimaltelevaa lunta ja jäätä.
Hyvän mielen hormonit hyrräsivät ja kroppani vaati: lisää tällaista, kiitos! Matkalla kotiin päähäni pälkähti, että mitäpä jos menisin vielä kevätjuhlien jatkoille Laitilan Särkijärvelle, joka on kaupungin yleinen uimaranta.
Nappasin kotoa uimapuvun ja pyyhkeen ja eipä aikaakaan, kun kärvistelin laiturilla matkalla avantoon. Rantasauna ei ollut lämpimänä, mutta avanto kutsui houkuttelevasti kuulaassa ilta-auringon valossa.
Avantouinti ilman saunaa oli minulle silloin uusi kokemus. Kylmissä vesissä olen tottunut uimaan enkä kuulu heihin, jotka eivät malta vielä juhannuksenakaan luopua talviturkista.
Avanto- ja talviuinti eivät enää ole pelkästään suomalaisten hupia, vaikka missään muualla maailmassa tuskin puhutaan talviturkin heittämisestä kevään ensimmäisenä kastautumisriittinä. Talviuimarien ei tarvitse heittää turkkia, kun he pulahtavat kylmiin vesiin ympäri vuoden.
Mutta miksi ihmeessä mennä vapaaehtoisesti jääkylmään veteen?
Oma kokemukseni on, että pulahdus avantoon tuo hyvän olon – siinä on yksinkertaistettuna lajin salaisuus. Tämän tunteen saavuttaakseen on ylitettävä pelkonsa ja pidettävä pää kylmänä sillä hetkellä, kun laskeutuu veteen.
Paras hetki ei ole siis avantoon meneminen, vaan sieltä pois tuleminen. Ja vielä sitäkin parempaa on sen aikaansaama euforinen olotila, joka jatkuu pitkään. Sama toki pätee moneen muuhunkin liikuntalajiin ja harrastukseen ylipäätään. Lähteminen on vaikeinta.
Paras hetki ei ole avantoon meneminen, vaan sieltä pois tuleminen.
Terveysalan asiantuntijat puhuvat avantouinnin laukaisemista endorfiineistä, kortisoleista, adrenaliinista, antioksidanteista ja ties mistä, mutta minulle riittää tieto siitä, että avannosta noustessa olo on taivaallinen.
En ole yksin. Avantouinti on kasvattanut suosiotaan ja Suomen Ladun mukaan jopa 720 000 suomalaista harrastaa sitä.
Yksi hurahtaneista on eläkkeellä oleva biokemisti, termobiologian dosentti Pirkko Hiissa Huttunen. Seura-lehdessä hän kertoo, kuinka hän vielä 1980-luvun alussa oli tavallinen suomalainen vilukissa, joka ajatteli, että laji oli huuhaata.
Miksi järkevillä ihmisillä on niin epämukava harrastus?
Kylmään sopeutumista tutkinut dosentti päätti epäileväisestä asenteestaan huolimatta kokeilla itse lajia, koska hän halusi tietää, miksi järkevillä ihmisillä oli niin epämukava harrastus. Hän huomasi, että kylmä vesi tuntui hänestäkin hyvältä ja hoitavalta. Sen jälkeen hänkin on jakanut lajin ilosanomaa meillä ja maailmalla. Seuran artikkelissa hän kertoo käyneensä aikoinaan Kaliforniassa puhumassa NASA:n tutkijoille kylmän vaikutuksesta ihmisen hormonituotantoon.
Sain ystävältäni lahjaksi Suomen Ladun kalenterin ja huomasin, että tänä vuonna 9.-15. tammikuuta on Rakastu talviuintiin -viikko. No eihän ketään voi pakottaa ihastumaan ja rakastumaan, mutta kehotan kokeilemaan.
Miksi ei tekisi jotakin, joka tuottaa mielihyvää, parantaa unensaantia ja stressinsietoa, lisää vastuskykyä ja vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Avantouintia säännöllisesti harrastavat kertovat myös, että heillä on harvoin flunssaa.
Melkein jokaisessa Suomen kolkassa on kuntien, yhdistysten, yhteisöjen ja seurojen ylläpitämiä talviuintipaikkoja. Jos sairastaa sydän- ja verisuonitauteja, avantouintia ei kannata aloittaa ilman lääkärin lupaa. Olen tosin kuullut, että monille lupa on annettu.
Tietoa talviuinnista ja vinkkejä aloittajille löytyy Suomen Ladun verkkosivuilta https://www.suomenlatu.fi/ulkoile/lajit/talviuinti.html
