Merikapteeni, juristi ja yliluutnantti tietää mitä tahtoo

  • Meeri Tengström rakastaa veneilyä, kalastusta, metsästystä, perhettään ja Kustavia. Hän osaa lahdata sian ja kirjoittaa runoja, mutta mokkapalojen leipominen ei kiinnosta.

Meeri Tengströmin lapsuus merellisessä Kustavissa oli täynnä hauskoja veneretkiä, kalastusta ja metsästystä sekä seikkailuja kolmen sisaren kanssa. Sallivassa ja kannustavassa kodissa kasvoi tyttö, joka ei pelkää yrittää mitä tahansa. Niinpä nyt 34-vuotias Meeri on julkaissut runokirjoja, valmistunut merikapteeniksi sekä kansainvälisen ja vertailevan  oikeustieteen maisteriksi, opiskellut julkista johtamista, käynyt armeijan, osallistunut kriisinhallintatehtäviin ja perustanut perheen. Hän tekee myös osa-aikaisia asiantuntijatöitä Onnettomuustutkintakeskukselle.

– Asetan itselleni tavoitteita ja menen niitä kohti. En silti sulje mitään ovia, Meeri sanoo.

Meeri on julkaissut runokirjoja, valmistunut merikapteeniksi ja oikeustieteen maisteriksi.

 

Merikapteeni juristi ja yliluutnantti1

 

Suomen Lauttaliikenteen eli Finferriesin  turvallisuus- ja laatupäällikkönä työskentelevä saaristolaistyttö asuu edelleen Kustavissa ja arkena myös Turun Martin puutalokaupunginosassa. Puoliso, sotatieteiden kandidaatti Tuomas Väänänen kirjoittaa gradua ja 4-vuotias Mette-tytär on arkipäivät Aurajoen rannalla sijaitsevassa suomalais-ranskalaisessa päiväkodissa. Perheellä on kuitenkin tavoitteena muuttaa kokonaan Kustaviin viimeistään ennen kuin Mette aloittaa koulun. Suunnitelmat omasta hirsitalosta ovat jo pitkällä ja rakennustyöt aloitettaneen tänä vuonna.

– Se on vielä hiukan epäselvää, mihin kohtaan talo tarkalleen tulee. Kustavista on yleensä ottaen vaikea saada sopivia tontteja, mutta onneksi meillä on siellä minun lapsuudenkotini ja  sukulaisia. Meidän isän puoleinen sukumme on asunut kotitilalla 13 sukupolven ajan ja Koilan kylällä, josta olen kotoisin, monet taitavat olla samaa sukua. Äidin puoleinen ukkini lähti sota-aikana Viipurista evakkoon 14-vuotiaana. Hänellä oli mukanaan kuusi pienempää sisarusta joista hänen oli huolehdittava, kun äitinsä oli kuollut rintasyöpään. Hän ei puhunut näistä asioista juuri mitään. Ukki oli varusmieskoulutukseltaan radisti. Myöhemmin sain tietää, että ukin isoisä oli laivanpiirtäjä Tukholmasta.  Minäkin olen tehnyt molempia töitä, olin armeijassa radistina ja jonkin aikaa töissä laivasuunnittelutoimistossa projekti-insinöörinä muun muassa piirtämässä laivoja.

Meerin vanhemmat Jouko Anttila ja Teija Tengström-Anttila olivat yrittäjiä. He harjoittivat maanviljelyä, kalankasvatusta ja pitivät ensin ravintolalaivaa Kaitaisilla Taivassalossa ja sitten riistaravintolaa Turussa. Äiti työskenteli välillä myös radiotoimittajana. Isä ja äiti olivat paljon poissa kotoa ja lapset saivat jo varhain oppia huolehtimaan itsestään. Onneksi isoäiti asui naapurissa ja toiset isovanhemmat naapurikunnassa Taivassalossa, heiltä sai aina apua kun tarvittiin.

– Muistan, että olen ollut ehkä kahdeksanvuotias, kun olen jäänyt yöksi yksin kotiin ja muutenkin vanhemmat olivat ihan liian paljon töissä. Vaikka minulla ei ollut mitään hätää, niin en silti jättäisi omaa lastani niin aikaisin yksin. Muuten lapsuus oli kaikin puolin hyvä, aina sai tehdä ja kokeilla kaikkea. Isä oli kova kala- ja metsämies, otti mukaansa ja opetti käsittelemään saaliin eli nylkemään ja paloittelemaan, perkaamaan ja fileoimaan, mutta yhtä hyvin hänkin kannusti, kun halusin ryhtyä harrastamaan balettia. Sitä varten piti mennä tunneille Uuteenkaupunkiin.

Kun Meeri oli viidennellä luokalla, hän aloitti ranskan opiskelun. Kustavin koulu oli mukana kokeilussa, jossa ranskaa pystyi opiskelemaan etänä. Meerin luokalta kokeiluun osallistui yksi oppilas hänen lisäkseen. Ranskanopinnot sujuivat hyvin ja antoivat pohjaa siihen, että myöhemmin oli rohkeutta lähteä vaihto-oppilaaksi Ranskan la Rochelleen. Siellä Meeri oppi puhumaan ranskaa, mistä on nyt työelämässä ollut paljon hyötyä.

– Kielitaitoni on avannut useita ovia matkan varrella.

Isä ja äiti olivat paljon poissa kotoa.

Merikapteeni juristi ja yliluutnantti2

 

Ylioppilastutkinnon jälkeen Meeri lähti vapaaehtoisena armeijaan, merivoimiin. Armeijasta päästyään hän aloitti merenkulun opinnot, joiden aikana hakeutui kriisinhallintatehtäviin.

2000-luvun alkuvuosina merirosvot haittasivat vakavasti rahtiliikennettä Afrikan sarvessa Intian valtamerellä. EU:n jäsenvaltiot perustivat sitä varten jäsenvaltioiden merivoimien aluksista kootun laivasto-osaston, jonka tehtävänä oli valvoa laivareittien turvallisuutta ja ruoka-avustuskuljetuksia. Hanke nimettiin Operaatio Atalantaksi. Suomesta operaatioon osallistui miinalaiva Pohjanmaa, joka lähti operaatioalueelle 2011 mukanaan myös kersantti Meeri Anttila.  Suomessa paljon julkisuutta saanut hetki koitti, kun Pohjanmaa pysäytti merirosvolaivan ja pidätti sieltä löytyneet 18  merirosvoa.

– Kun merirosvojen hallussa ollut laiva oli tutkittu ja tyhjennetty, me räjäytimme sen. Siitä kirjoitettiin silloin paljon mediassa ja siitä vieläkin kysytään minulta usein. Olen työskennellyt urani aikana Pariisin Disneylandissä, Suomen suurimmilla tankkereilla, jäänmurtajalla, safarioppaana Lapissa ja vaikka missä, mutta aina minulta kysytään näistä merirosvoista. Merirosvous koetaan jotenkin kiehtovaksi, mutta todellisuudessa siinä ei ainakaan nykyään ole mitään kiehtovaa.

Merirosvot oli pakko vapauttaa, sillä yksikään maa ei suostunut ottamaan joukkiota vastaan ja aloittamaan esitutkintaa.

Meeri palveli operaatiossa kersanttina, mutta on käynyt myös reserviupseerikurssin Haminassa.  Viime itsenäisyyspäivänä hänet ylennettiin yliluutnantiksi.

– Kutsuntojen nyt vähintään pitäisi koskea myös naisia. Varusmiehille on paljon erilaisia tehtäviä ja kaikille löytyy sopiva. Yhtä tärkeä näkökulma on kuitenkin se, että armeija on hyvä paikka tutustua eri alojen ihmisiin ja luoda hyviä verkostoja heidän kanssaan. Miehillä on vanhat armeijakaverinsa, joihin on helppo ottaa yhteyttä. Naisilta tämä mahdollisuus on puuttunut. Etenkin reserviupseerikoulussa on mahdollisuus luoda koko maan kattava vaikuttajaverkosto, minkä arvoa ei siellä ollessa vielä ihan edes ymmärtänyt.

Verkostot toistuvat Meerin puheessa usein. Hän sanoo olevansa parhaimmillaan yhteistyössä muiden kanssa, mistä luontevasti seuraa se, että hän on myös yhdistysaktiivi. Hallituspaikkoja löytyy naisten kansainvälisen merenkulun ja kaupan järjestön Suomen yhdistys Wista Finlandista, Kokoomuksen Arvon Siskoista sekä Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten piirihallituksesta ja jäsenyyksiä esimerkiksi YK:n ystävistä, SPR:stä, Pidä Saaristo Siistinä ry:stä, Kustavin talonpoikaispurjehtijoista ja kahdesta metsästysseurasta. Päiväkodin vanhempainyhdistyksessä Meeri ei ole, sen kaltainen yhdistystoiminta ei kiinnosta.

– En ole myöskään yhtään kotiäitityyppi,  siitä varmistuin viimeistään kun olin äitiyslomalla.

Merikapteeni juristi ja yliluutnantti4

 

Tuomaksen Meeri tapasi kadettikoulun tanssiaisissa. Perhe käy yhdessä kirjastossa, uimassa, pelaamassa tennistä ja veneilemässä. Mette-tytär on ollut Meerin mukana myös hirvimetsällä, ensimmäisen kerran jo kuusiviikkoisena.

Lapsuudenkodissa Koilan kylällä oli aina paljon eläimiä. Kissoja ja koiria, kanoja, lampaita ja villisikoja, jotka myytiin lihoiksi. Meerin tehtäväksi tuli usein sikojen lahtaaminen.

– Isä sanoi, että minä olen meidän Piia Potka, se Putous-hahmo. Kun isä kuoli, meille jäi 15 villisikaa. Minun piti lahdata ne kaikki. Muuten se sujui, mutta ruhojen nostamiseen jouduin lopulta pyytämään apua, en jaksanut kaikkia.

Kirjoittaminen tuo esiin Meerin herkemmän puolen. Hän on kirjoittanut kolumneja ja julkaissut kaksi runokokoelmaa: Meren ja Vuas Päivöläs.  Vauhdikas lapsiperhearki ei nyt saa runosuonta samalla tavalla sykkimään, mutta tulevaisuudessa kirjoittamiseen voi ehkä ottaa aikaa.

– Olen minä haaveillut romaanin kirjoittamisesta, mutta sitä varten pitäisi kyllä opiskella lisää luovaa kirjoittamista.

Kun suunnittelupöydällä oleva hirsitalo on valmis, sinne otetaan ainakin koira. Kaupungissa eläimiä ei pidetä, mutta Kustavissa kaikki on toisin. Kustavi on Meerin mielestä maailman paras paikka asua.

– Siellä on kaikki.

 

 

Eikä meinat

 

Jokku tykkäisivä, ko jotta tapahruis.

Jos se vaik tuuril siit suttaantuis.

 

Toise meinava, et jotta tarttis tapahtu.

Tommottis vaa, millo mahtava havahtu?

 

Ja sit olla mee, ko laiteta tapahtuma.

Ruveta, tehrä, saara äänem kuuluma.

 

Lähti vai ol lähtemät ja kene mukka?

Sitä ei voi päättä sun pualestas kukka.

 

Meerin runo kokoelmasta Vuas Päivöläs

 

 

 

© Perjantaijuttu - All rights reserved. - Tietosuojaseloste - Toteutus: Mainostoimisto Ilmiö