Vau, mitkä näköalat ja tunnelma tässä ravintolassa!
Näkymät avautuvat suoraan ulapalle, jonka yläpuolella merikotka komeasti kaartelee ja levittelee siipiään. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan tuulen vaimea humina ja aaltojen liplatus.
Niin no, eihän tämä mikään ravintola oikeasti ole. Tässä ruokapaikassa ei ole seiniä eikä kattoa, ei ruokalistoja eikä tarjoilijoita. Ei myöskään puheenporinaa ja lautasten kilinää. Tämä trattoria on kaukana italialaisista rantaravintoloista, vaikka Pyhärannan Hierkonpolulla voikin hetkittäin kuvitella taivaltavansa välimerellisissä maisemissa. Rosmariinia siellä ei kasva, mutta sen sijaan komeita tyrnipensaita.
Olemme Pirkon kanssa nauttimassa lounasta laavulla Hierkonpolun levollisissa, syksyisissä maisemissa. Metsähallituksen maille rakennetusta retkipaikasta pitää hyvää huolta kyläyhdistys Reidu.
Riittävä määrä polttopuita löytyy laavusta ja lisää viereisestä huoltorakennuksesta. Kirveskin löytyisi puiden pilkkomiseen, mutta me emme sitä nyt tarvitse.
Sytytämme tulet nuotioon ja paistamme makkarat hiilloksella. Reppuun jäävät vielä kahvit ja suppilovahveropiirakka. Ne nautitaan myöhemmin jälkiruuaksi.
Aurinko pysyttelee pilvien takana ja välillä tihuttaa vettäkin. Kotiin palatessa mieheni kysyy, että eikö siellä satanut. Mietin, että niin taisi vähän ripautella, mutta silti sää tuntui täydellisestä syysretkeen.
Luonnossa oli vielä merkkejä kesästä: orvokit puskivat pirteinä hiekasta ja yksittäisiä tyrnimarjoja oli jäänyt pensaaseen odottamaan lintuja.
Rannan kasvien vihreän sävyt tummanharmaata taivasta vasten olivat kuin taideteoksesta.
Miksi ruoka maistuu ulkona aina niin hyvältä?
Mietin, miksi ulkona ruoka maistuu aina niin hyvältä. Tätä juttua kirjoittaessa löysin siihen yhden, Tiede 2000- lehdessä julkaistun, vastauksen. Se on vuodelta 1997, mutta eiväthän tällaiset asiat muutu, joten sitä voinee käyttää edelleen. Vastaajana oli silloisen Sotilaslääketieteen laitoksen ylilääkäri Antti Viljanen. Tässä suora lainaus Viljasen tekstistä:
Lenkin päätteeksi nautittu retkieväs palauttaa sokeritasapainon ja poistaa nälän tunteen.
Liikkuminen vaikuttaa myös keskushermostoon, erityisesti sympaattisen hermoston toimintaan. Se vilkastuttaa verenkiertoa ja avaa hengitysteitä herkistäen elimistöä ulkoisille ärsykkeille, kuten mauille ja tuoksuille.
Monet maut ovat varsinaisesti hajuja. Aromeja vapautuu syödessä nenäonteloon ja sieltä edelleen nenän hajuepiteeliin.
Voisi ajatella että raikkaassa ulkoilmassa aromien pommitus ei pääse turruttamaan hajuaistia, ja siksi maut aistitaan selvemmin.
Ympäristön lisäksi ulkona syömisestä tekee mukavan myös seura. Hierkonpolulle voi lähteä yksin, mutta suositulla retkipaikalla tapaa ainakin viikonloppuisin varmasti lajitovereitaan, joiden kanssa on mukava rupatella.
Sienipiirakan ohje löytyi tällä kertaa Hanna Sumarin blogista. Tein sitä ensimmäisen kerran elokuussa kantarelleista ja nyt suppilovahveroista. Molemmat toimivat loistavasti!
Pohjassa on porkkanaraastetta ja kaurahiutaleita. Täytteen raastettu valkosipulin kynsi terävöittää piirakan makua, mutta kun mukana on vain yksi kynsi, valkosipulin voimakas maku ei hallitse kokonaisuutta. Nam!
Kiitos Hanna Sumarille hyvästä ohjeesta, jonka hän kertoo saaneensa aikoinaan Saarenmaan naapuriltaan.
Sienipiirakka – paras resepti
(Hanna Sumarin tapaan)
Pohja
100 g pehmeää voita
100 g porkkanaraastetta
1 dl jauhoja
1 dl kaurahiutaleita
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
Täyte
200 g kantarelleja tai suppilovahveroita
3 pientä uuden sadon sipulia
1 rkl öljyä
1 dl maitoa
1 muna
1 valkosipulin kynsi raastettuna
2 dl juustoraastetta
½ tl suolaa
½ tl valkopippuria
½ tl rosmariinia
Taikina:
Sekoita keskenään pehmeä voi ja porkkanaraaste.
Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja suola.
Yhdistä seokset ja muodosta niistä taikina.
Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan.
Paista 225° 10 minuuttia.
Täyte:
Paista silputtua sipulia ja sieniä öljyssä pannulla kunnes sienien neste on haihtunut ja sipulit ovat pehmenneet.
Yhdistä kulhossa täyteen muut aineet ja lisää lopuksi sienisipuli-seos.
Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle.
Paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin 25 minuuttia.
Lue koko retkijuttu täältä.
