Intoilin jo etukäteen tammikuisesta matkastamme Turkuun, entiseen kotikaupunkiini. Haastateltavamme Meeri Tengström majailee arkisin perheensä kanssa Martin kaupunginosassa, joka on yksi lempikaupunginosistani Turussa. Se kaikista rakkain on Hannunniittu, jossa vietin lapsuuteni ja osan nuoruuttakin.
Pidän Martin 50–60 -luvun kerrostaloista ja puutalokortteleista, jotka sijaitsevat lähellä Aurajokea ja Hirvensalon merimaisemia. Pimeään vuodenaikaan on nautinto kävellä Aurajoen rantabulevardilla – Läntisellä Rantakadulla – ja ihailla tunnelmallista maisemaa. Teatterisillan valotaideteos karkottaa kaamoksen mielestä. Ja kun tekee mieli takaisin Marttiin, tois pual jokke pääsee kätevästi förin kyydissä!
Tois pual jokke pääsee kätevästi förin kyydissä.
Erityisen kaunis Martti on keväisin, jolloin sen lukuisat vaahterat, jalavat ja lehmukset muuttuvat kuin taikaiskusta limenvärisiksi. Lapsuudessani kävelin usein koulun jälkeen urheilupuiston ohi Marttiin siellä asuvien tätieni luokse. Oi niitä Tipulan ja Luostarivuoren kouluaikoja!
Pirkko oli bongannut Perjantaijuttuun todella mielenkiintoisen haastateltavan, Meerin. Hänen tehtävänsä kansainvälisessä kriisinhallintaoperaatiossa merirosvoja vastaan kuulostaa ihan sadulta, mutta on täyttä totta. Hän on rohkea ja aikaansaava nainen!
Olemme sopineet Pirkon kanssa, että kuvaajan roolissa saa tehdä haastateltavalle lopuksi yhden kysymyksen, jos siltä tuntuu. Minulla pyöri mielessäni moniakin kysymyksiä, sillä Meerissä on niin monta ulottuvuutta. Meitä molempia yhdistää kiintymys mereen. Merillä syntyivät Meerin ensimmäiseen runokirjaan ikuistamat runot. Halusin kuulla myös hänen ajatuksiaan kiristyneestä maailmanpoliittisesta tilanteesta, sodan uhasta Ukrainassa. Pitääkö meidän suomalaisten oikeasti olla huolissaan? Meerin mukaan tilanne on vakava, mutta suomalaisten ei tarvitse pelätä.
Hän ei peitellyt mielipidettään Suomen Natoon liittymisestä, vaan oli sitä mieltä, että Suomen kannalta on tärkeää pitää suhteet yllä länteen. Meeri kertoi tavanneensa Naton reserviupseerijärjestön koulutuksessa Tallinnassa kesällä 2019 ukrainalaisia upseereja. Heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa kävi konkreettisesti ilmi, että siellä maanpuolustus ei ole vain varautumista, vaan elävää todellisuutta.
– Olipa muuten aika sattuma, että Meerilläkin oli kotonaan samanlainen joogajakkara kuin edellisellä haastateltavallamme Anniinalla! Ja olipa outoa istua melkein koko haastattelun ajan hiljaa. Olin yllättynyt, että selvisin siitä niinkin hyvin.
– Se jakkara oli tosiaan hauska, en ole ennen edes tiennyt, että sellaisia on olemassa ja nyt kaksi peräkkäin. En kyllä uskaltaisi kokeilla, ajatuskin hirvittää.
