Kun retkeilytoimittaja Maija Arosuo on kotona, hän menee heti herättyään uimaan. Sitten hän lukee sanomalehden sängyssä ja juo teetä.
– Rakastan arkeani. En haaveile mistään muutoksista. Enää.
Keltainen puutalo meren rannalla Turun saaristossa on 1912 rakennettu entinen torppa. Maija asuu siellä italialaisen, Suomeen juurtuneen keraamikko-piirtäjä-valokuvaajapuolisonsa Aras Jarjiksen kanssa. Pariskunta on ollut naimisissa vuodesta 2016 ja heillä on yhteensä neljä aikuista lasta aiemmista liitoistaan.
Kotipäivinä Maija istuu koneen ääreen yhdeksän maissa. Hän kirjoittaa artikkeleita retkeilystä alan lehtiin, tuottaa sisältöjä verkkoon eri aiheista ja tekee jonkun verran markkinointiviestintää. 55-vuotias Maija on ollut vapaa toimittaja viimeiset viisi vuotta, sitä ennen hän työskenteli markkinoinnin ja viestinnän tehtävissä muun muassa Bungella, joka on entinen Raisio-yhtymän margariiniliiketoiminta.
Kuva: Aras Jarjis
Suuren osan ensimmäisestä elinvuodestaan Maija asui teltassa. Turkulaisperhe rakensi kesämökkiä Kuhmoisiin ja rakentamisajan kotina toimi huvilateltta. Isä oli opettaja ja sairaanhoitajaäiti kotiäitinä, joten perheellä oli mahdollisuus viettää mökkitontilla kuukausia yhtäjaksoisesti.
– Kaikki lapsuuden kesät kuluivat siellä. Muistan vieläkin maiseman yksityiskohdat, kaikki rantakivet, joille me annoimme nimet. Me emme tehneet siellä mitään erityistä eikä meillä käynyt vieraita juuri koskaan. Onneksi oli isosisko Liisa. Noista ajoista on jäänyt hyviä muistoja. Opin katsomaan luontoa läheltä.
Opin katsomaan luontoa läheltä ja muistan vieläkin kaikki yksityiskohdat
Partio oli Maijalle tärkein harrastus. Hän liittyi Rantakaarinat -lippukuntaan seitsenvuotiaana ja viihtyi partiossa niin pitkään, että oli lopulta partionjohtaja. Luonto ja retkeily oli tärkeässä osassa myös partiotoiminnassa.
Kuva: Benjamin Donner
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Maijan elämässä tapahtui iso muutos. Hän tapasi tulevien lastensa isän ja muutti tämän työn takia useiksi vuosiksi ulkomaille. Perhe asui Yhdysvalloissa ja Saksassa. Maija opiskeli kauppatieteitä Florida Atlantic Universityssä ja Schiller International Universityssä. Perhe palasi Suomeen ennen kuin lapset aloittivat koulun. Avioliitto päättyi eroon muutama vuosi Suomeen muuton jälkeen.
– Retkeily jäi vähemmälle, kun lapset olivat pieniä. Suomessa aloin tehdä viikonloppuretkiä kansallispuistoihin . Tunsin vahvasti, että metsässä oleminen ja liikunta tekee hyvää. Joskus se tuntui ihan terapialta ja jos elämässä oli joku raskaampi vaihe, niin saatoin kävellä valtavasti.
Ajatus yksin vaeltamisesta oli pitkään täysin vieras
Retkeily on kuitenkin ennen muuta ilon ja virkistyksen lähde. Maija on sosiaalinen, tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja haluaa jakaa retkeilyn ilon toisten kanssa. Ajatus yksin vaeltamisesta oli pitkään täysin vieras. Nyt hän on kokeillut sitäkin ja huomannut, että yksin luonnossa kulkeminen antaa tilaa ajatuksille ihan eri tavalla kuin ryhmässä retkeily.
Kuva: Nina Nordström
Maija on kirjoittanut varsin omakohtaisia lehtijuttuja muun muassa ruotsalaisen ja suomalaisen talvivaelluskulttuurin eroista ja eloonjäämiskurssilta. Hän viettää nykyään noin sata yötä vuodessa teltassa, laavussa tai eräkämpillä ja tekee jopa viikkojen mittaisia, vaativia erävaelluksia kaikkina vuodenaikoina. Viime vuonna hän valmistui eräoppaaksi ruotsinkielisestä Axxelista. Koulutus oli fyysisesti vaativaa ja siihen sisältyi 150 vuorokautta retkeilyä niin koti- kuin ulkomailla.
– Monta kertaa toivoin, että olisinpa paremmassa kunnossa! Sinnittelin sisulla mukana ja usein, kun nuoremmilla näytti vielä olevan hauskaa, tunsin jo olevani ihan loppu johonkin ahkion vetämiseen. Enkä ollut edes kurssin vanhin, Maija kertoo.
Eräopaskoulutus on hyvä lisä retkeilytoimittajan työkalupakkiin. Maijalla on myös oma yritys, jonka nimissä hän järjestää retkeilykursseja. Ensi keväänä on tiedossa kaksi tunturihiihtokurssia Pallaksella.
Kuva: Aras Jarjis
Retkeilyyn ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa, Maija sanoo. Jokainen retkeilköön kuten parhaiten sopii ja pienikin pistäytyminen lähimaastoon käy retkestä. Nuorena Maija kirjasi käveltyjä kilometrejä excel-taulukkoon, nyt niistä ei enää pidetä lukua. Tärkeintä on luonnossa liikkumisen tuoma henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Sitä Maija haluaa jakaa myös muille.
– En koskaan suunnittele retkeä sillä ajatuksella, että voisin kirjoittaa kiinnostavan jutun. Retkeilen, koska haluan tehdä sitä ja jos siitä syntyy juttu niin hyvä on. Ulkona oleminen on minulle valtavan tärkeää, haluan aina olla mieluummin ulkona kuin sisällä ja kun tiedän, miten hyvää se tekee, haluan, että muutkin saavat kokea sen.
Keltaisessa talossa asuu silminnähden tyytyväinen freelancer. Nuoruuden haaveet kirjoittamisesta ja palkkatyövuosien toiveet itse laadittavista aikatauluista ovat käyneet toteen. Rakkaasta harrastuksesta on tullut työ.
Yksi haave ei kuitenkaan ole muuttunut todeksi.
– Kun kävin päivätöissä ja oli pimeä vuodenaika, ajattelin, miten ihanaa olisi, jos voisi lähteä noin vain ulkoilemaan keskellä päivää. Nyt voisin. Kirjoituspäivinä kotona voisin ihan hyvin pitää päivällä tauon ja mennä ulos, mutta en mene. Juutun koneen ääreen kirjoittamaan ja menen kyllä ulos, mutta vasta pimeällä ja otsalamppu päässä.
Lue vähän lisää Maijasta täältä.
Retkeilyaiheisen jutun voit lukea myös täältä.
Lisää retkeilyaihetta löytyy täältä.
