Johanna Kantonen ei ole yhdeksän vuoden aikana juurikaan pitänyt lomia. Kuluneena kesä hänelle tuli ennätyspitkä loma, kun liike oli suljettuna juhannuksena ja pari päivää sen jälkeen.
Työ, perhearki ja opiskelut pitävät hänet kiireisenä aamusta iltaan. Antoisan, mutta hektisen kevään jälkeen hän pysähtyi miettimään omaa jaksamistaan. Hän miettii, että ehkä hän voisi pitää hieman pidemmänkin loman ja antaa jatkossa enemmän aikaa itselleen.
Mikä saa Johannan iloiseksi? Perhe, koti Kalannissa ja ystävät. Hän sanoo odottavansa jo innolla ystäviensä tapaamista Turussa, jossa ohjelmassa on ehkä taidenäyttely ja illanvietto mukavassa seurassa ruokaravintolassa.
Johanna innostui pari vuotta sitten maalaamisesta.
Hän innostui pari vuotta sitten maalaamisesta ja on tänäkin syksynä ilmoittautunut Juhani Nordmanin vetämälle kurssille kansalaisopistoon. Maalaamisessa häntä inspiroivat hevoset, vaikka hän ei itse harrastakaan ratsastusta.
Hevosten kautta hän saa ilmaistua kankaalle tunteitaan ja mielessään pyöriviä asioita. Hän sanoo vielä hakevansa omaa linjaansa ja käsialaansa.
– Olen tässä harrastuksessa ihan aloittelija, mutta haluan oppia koko ajan lisää. Tähän asti olen käyttänyt akryylivärejä, mutta ehkä joskus mukaan tulevat öljyväritkin, hän pohtii.
Johannan talven harrastuksiin kuuluu avantouinti.
Kuuma sauna ja jäinen vesi karkottavat stressin ja tuovat mielenrauhaa. Usein lauteilla kuulee hyviä tarinoita.
Muutama vuosi sitten hän kuuli Kalannissa Haimion avantosaunassa vitsin, joka saa hänet hyvälle mielelle aina uudelleen. Erikoista siinä on, että hän on useimmiten ainoa kuulija, joka pyrskähtää hervottomaan nauruun sen kuullessaan. Saunan lauteillakin muu seurue katsoi aikoinaan ihmeissään, että milleköhän Johanna nauraa.
Saunan lauteilla ihmeteltiin, mille Johanna nauraa niin hersyvästi.
Vitsi menee näin:
Mitä vampyyri tilaa tarjoilijalta ravintolassa? Litran kokista.
Johanna pyrskähtää rehevään nauruun koko kropallaan vitsiä kertoessaan. Jos et ole yhtä nokkela kuin Johanna hoksaamaan vitsin punaista lankaa, se on syytä nyt paljastaa Perjantaijutun lukijoille.
Mikä siinä nyt niin naurattaa, Johanna?
– No sehän on se, että eihän se vampyyri cocacolaa pyydä, vaan tilaa siellä ravintolassa litran kokin verta, Johanna kertoo. Ja nauraa taas niin että ilo pirskahtelee silmissä asti.
Lue myös, miksi Johanna päätti ryhtyä 32-vuotiaana yrittäjäksi ja miten hänestä tuli floristiikan Taitajakisoissa Suomen mestari. https://perjantaijuttu.fi/floristimestarilla-on-nuttu-nurin-ja-onni-oikein-pain/
