– Kun ihminen tekee työtä sydämestään, sen huomaa.
Tämä lause kuvastaa hyvin sanojaansa, muotitaiteilija Kisu Korsia. Hän jos kuka on tehnyt työtä koko sydämellään. 30 vuotta yrittäjänä työskennellyt Korsi tunnetaan etenkin yksilöllisistä ja supernaisellisista juhlapuvuista, joita on usein nähty muun muassa Linnan kutsuilla. Kiitetty pukusuunnittelija ompelee edelleen kaikki puvut omin käsin ateljeessaan Turun Eerikinkadulla.
Kisu Korsi voisi olla taiteilijanimi tai kertoa ulkomaisesta syntyperästä, mutta sitä se ei ole.
– Synnyin Turun Heidekenillä. Vanhempani ovat ihan tavallisia suomalaisia eikä kukaan suvusta ole ollut tekemisissä muodin tai taiteen kanssa.
Kisu on lapsesta asti tiennyt, mitä haluaa pukea päälleen ja mitä ei. Siinä hän oli tinkimätön; jos tyttö halusi tietynlaiset kengät, mitään muuta oli turha esittää. Vanhempien kärsivällisyys oli usein koetuksella.
– Lause, jonka lapsena kuulin aika usein oli se, että etkö voisi olla vähän normaalimpi. Olin vaateasioissa aika hankala.
Kiusaamistakin yritettiin, mutta päättäväinen tyttö ei suostunut uhriksi.
Isoäiti opetti Kisulle käsitöiden tekoa. Neulominen ja virkkaaminen eivät innostaneet, mutta ompeleminen tuntui hauskalta. Yhdeksänvuotiaana tyttö myi kavereille ompelemiaan Barbien vaatteita. Ensimmäiset itselle tehdyt vaatteensa Kisu ompeli mummin vanhoista lakanoista. Jakussa oli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan räätälöityjä yksityiskohtia, mutta kangas oli niin haperoa, että vaate repesi selästä.
Koulussa, Puolalan koulun musiikkiluokalla ja myöhemmin taidelukiossa, tuleva muotisuunnittelija erottui joukosta. Yläasteelta lähtien Kisu pukeutui jakkupukuihin ja asteli koulun käytävillä pillerihattu päässä. Kiusaamistakin yritettiin, mutta päättäväinen tyttö ei suostunut uhriksi ja kiusaajat luovuttivat.
Vaikka kiinnostus muotiin, vaatteisiin ja ompelemiseen olivat ilmiselviä, Kisu ei osannut vastata kun kysyttiin, mikä hänestä tulee isona.
– Tiesin aina, että sellaista ammattia, johon haluan, ei ole.
Ylioppilastutkinnon jälkeen Kisu lähti ammattikorkeaan opiskelemaan vaatetusalan suunnittelua, johtamista ja kehittämistä. Noina vuosina hän alkoi tehdä pukuja asiakkaille ja on tehnyt sitä jatkuvasti siitä lähtien. Myöhemmin Kisu luki yliopistossa kulttuurihistoriaa sekä kansa- ja uskontotieteitä. Hän oli erikoisen kiinnostunut islamilaistuneen Lähi-idän tutkimuksesta ja hetken jo näytti, että siitä urkenee ura. Samaan aikaan syntyi jatkuvasti vaatteita itselle ja muillekin.
– Olin tehnyt pukuja jo toistakymmentä vuotta kaiken muun ohessa, kun silloinen mieheni sanoi, että miksi et keskittyisi pukusuunnitteluun. Yliopiston tutkijana voit olla yksi muiden joukossa, mutta pukusuunnittelijana olet tosi hyvä. Keskityin enemmän pukuihin mutta jatkoin myös opintoja. Gradu minulla on vielä kesken, se käsittelee naisvartaloihanteita sadan vuoden aikajänteellä. Tiedä, vaikka saisin senkin vielä valmiiksi.
Eerikinkadun vanhassa kivitalossa sijaitseva liike on täynnä juhlavia hameita, jakkuja, toppeja ja pitkiä juhlamekkoja. Housuja ei ole eikä niitä tehdä. Kisu itse ei pukeudu koskaan pitkiin housuihin eikä hän ymmärrä, miksi jotkut pitävät hameeseen pukeutumista hankalana – samalla vaivalla jalkaansa vetää sukkahousut kuin legginsitkin.
Liikkeessä esillä olevat vaatteet ovat myytävänä, mutta enemmän inspiraation lähteinä. Kisu Korsin asiakkaat tulevat useimmiten teettämään itselleen yksilöllisen puvun tiettyyn tarkoitukseen. Se ei käykään ihan tuosta vain.
– Puvun tekeminen on prosessi ja siihen menee aikaa. Aloitan uuden asiakkaan kanssa aina siitä, että keskustelen hänen kanssaan ja otan perusteellisesti selvää, millainen ihminen hän on ja mitä oikeasti tarvitsee. Hahmottelen pukua mielessäni, mutta en koskaan piirrä mitään asiakkaan nähden. Tämä siksi, että ihminen jää helposti ensimmäisen kuvan vangiksi, vaikka kuva myöhemmin voi muuttua. Kun teen pukua, tuntuu, että se puhuu minulle. Se kertoo, millaiseksi haluaa tulla. Kun teen pukuja näytöslavalle, voin tehdä mitä vain. Asiakkaalle tehtävä puku on vain häntä varten.
Kisun kädenjälkeä voi ihailla myös Turun Forum-korttelissa, jonne hän on tehnyt näytöspuvun Turku Goes Couture -otsikolla. Vitriinissä oleva puku vaihtuu toiseen tietyin väliajoin; seuraavaan settiin on tulossa historiaan liittyvä illuusio.
Olen kysynyt itseltäni, onko tämä todella sitä, mitä haluan?
Koko 2000-luvun Kisu Korsi on käyttänyt työhön. Hän ei käytä sanaa ”uhrannut”, mutta käytännössä yrittäjällä ei ole ollut muuta elämää kuin työ. Kotona odottaa kissa, Miss Kitty, ja sekin on usein töissä mukana, asiakkaiden ja kissan itsensä iloksi. Kisu on aloittanut työt varhain ja lopettanut myöhään, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.
Korona toi mukanaan muutoksen. Juhlat loppuivat, juhlapukuja ei tarvittu. Kisulle jäi aikaa ajatella.
– Olen kysynyt itseltäni, onko tämä todella sitä, mitä haluan? Olenko onnellinen? Mitä muuta haluaisin tehdä?
Kisu Korsi ei usko, että entiseen on paluuta. Hänen mukaansa nyt eletään kuitenkin aikaa, joka tulee vielä luomaan jotain hyvää, kaikesta kauheudestaan huolimatta. Yhteiskunta, joka rakennetaan uudestaan, tulee olemaan tietoisempi ja välittämään enemmän.
– Vaikka sanon, että paluuta vanhaan ei ole, niin haluan tuoda ymmärrystä ja toivoa siitä, että se ei ole huono asia. Uudenlainen yhteiskunta on meidän itsemme rakentama, se ei ole systeeminä korruptoitunut ja siitä alkaa todellinen kulta-aika. Olen samalla realisti ja tajuan, että kuoppa tulee ja sen yli täytyy ensin kulkea ennen kuin pääsemme uuden äärelle. Tulemme kyllä selviämään näistä ajoista, mutta vain ottamalla itse erittäin aktiivisen otteen asioihin ja lakkaamalla kerta kaikkiaan ulkoistamasta vastuuta itsestämme ulkopuolisille auktoriteeteille. Se läksy meidän ihmisten on pakko oppia kantapään kautta.
Tiesin jo lapsena, että olen ollut täällä ennen.
Kisu uskoo intuitioon, yliminään. Jos ihmisellä on yhteys yliminäänsä, hän osaa tehdä oikeat ratkaisut. Yliminään on kertynyt kaikki se viisaus, jonka ihminen on kerännyt menneiden elämiensä aikana. Kisu uskoo myös jälleensyntymään.
– Olen varma siitä. Tiesin jo lapsena, että olen ollut täällä ennen, monta kertaa.
Aikaisemmissa elämissään Kisu uskoo olleensa jossain etelämpänä. Hän muistaa hyvin tunteen, jonka kohtasi 13-vuotiaana marokkolaisella lentokentällä perheen lomamatkalla: hän tiesi tulleensa kotiin. Arabitoreilla hänellä ei koskaan ole ongelmia, hän tietää, miten ihmisten kanssa puhutaan ja ollaan. Suomi – se on ollut vaikeampi, ehkä siksi hän on aina tuntenut itsensä erilaiseksi kuin muut.
Jotain uutta on varmasti tulossa. Pukujen suunnittelua Kisu ei lopeta ja hän onkin nyt suunnitellut mukavia ja kauniita kotivaatteita. Jatkossa hän haluaa käyttää aikaansa myös johonkin muuhun, ainakin ajattelemiseen ja asioihin perehtymiseen. Myös Tarot-kortit ovat alkaneet kiehtoa entistä enemmän: niiden avulla ihmiset voivat löytää yhteyden yliminään.
– Kun kuluneen kahden vuoden aikana ei juuri ole ollut entiseen malliin tarvetta juhlapuvuille, päätin tehdä kotikimono-malliston. Halusin tuoda pientä luksusta ihmisten arkielämään ja suunnitella helposti muunneltavia ja huollettavia arkiasuja. Toisaalta mietin myös, voisinko jatkaa ihmisten voimaannuttamista uudella tavalla, Tarot-tulkintojen kautta. Se olisi kiinnostava jatkumo sille, mitä olen jo pitkään tehnyt.
Historiassa on paljon salattua tietoa.
Yhteiskunta ja historia ovat täynnä asioita, joita voi ja on syytä tutkia ja kyseenalaistaa vanhoja tulkintoja.
– Se historia, jota meille on opetettu, on aina jonkun tulkinta siitä, mitä tapahtui. Se ei välttämättä ole totuus ja onko mitään totuutta edes olemassa? Näkökulman vaihtaminenkin voi muuttaa asiat aivan toisiksi. Historiassa on myös paljon salattua tietoa.
Yhdestä asiasta Kisu on varma: hänen tehtävänsä täällä on tuoda maailmaan kauneutta. Omista asiakkaistaan hän näkee kauniit puolet. Usein ihminen itse ei tunnista niitä ollenkaan vaan vähättelee ja moittii itseään. Jos vaate ei näytä hyvältä päällä, syytämme siitä itseämme, vaikka vika on vaatteessa. Monilla on myös kummallisia väärinymmärryksiä itsestään, sellaisia, jotka ovat juurtuneet huolimattomista, muka leikillä heitetyistä huomautuksista. Jokainen haluaa olla kaunis, mutta rohkeus ei riitä.
– Se on asennekysymys. Ei pitäisi odottaa jotain sopivaa hetkeä olla kaunis, ei sellaista tule. Elämän lyhyet hetket voi elää kauniisti, pukea nyt päälle sen kauniin villapaidan, jota tähän saakka on säästänyt jotain parempaa tilaisuutta varten
Lisää ajatuksia muodista ja kauneudesta täällä.
