– En juuri usko mihinkään tuonpuoleiseen, mutta tämän talon henkeen uskon, Kerttu-Kaarina Lukkala sanoo. Hän asuu lapsuudenkodissaan, 1700-luvulta olevassa entisessä sotilasvirkatalossa Laitilassa. Paluu kotiin kyti mielessä vuosikymmenien pääkaupunkiseudulla asumisen aikana ja se tuli mahdolliseksi vihdoin varhaiseläkkeellä 2000-luvun alkupuolella.
Lukkalan talo seisoo katajien täplittämällä mäellä Kodjalassa, paikalla, jossa on ollut asutusta jo rautakaudella. Talossa asui sotilasvirkamiehiä aina vuodesta 1718, jolloin Abraham Pihlman muutti siihen. Pihlmanin sotilasarvosta ei ole tietoa, mutta seuraavat sata vuotta puustellia asuttivat vänrikit, luutnantit ja ensimmäiset adjutantit, joista viimeisenä Wilhelm Aminoff 1800-luvun alussa. Kerttu-Kaarina Lukkalan isän Unton omistukseen talo siirtyi viime sotien jälkeen ja nykyinen emäntä edustaa siinä viidettä sukupolvea.
Talo oli pitkään tyhjillään. Unto Lukkala kuoli 1975 minkä jälkeen hänen vaimonsa ja Kerttu-Kaarinan äiti Helena muutti Laitilan keskustaan. Äiti kuoli 2014, mutta hän ei enää kertaakaan miehensä kuoleman jälkeen ollut Lukkalassa yötä.
Kerttu-Kaarina syntyi 1946. Perheessä oli ennestään kaksi vuotta vanhempi veli Kalevi. Isä viljeli maata ja navetassa oli lehmiä. Äiti oli koulutukseltaan farmaseutti ja hän perusti 1960-luvulla Laitilan keskustaan kemikalion. Talossa oli myös karjakko, joka asui vinttihuoneessa.
Äiti lähti siitä paikasta juoksemaan
Perheen elämä muuttui traagisesti, kun Kerttu-Kaarina oli viisivuotias. Sinä syksynä Kalevi oli aloittanut koulun.
– Muistan sen päivän kuin eilisen. Olimme perunapellolla, kun Kalevin koulukaveri juoksi paikalle ja huusi, että Kalevi meinasi jäädä auton alle. Äiti lähti siitä paikasta juoksemaan koululle.
Helsinkiläinen rattijuoppo oli ajanut koulusta palaavan pikkupojan päälle. Kalevi kuoli sairaalassa kahden päivän kuluttua.
– Se muutti ihan kaiken. Sen jälkeen minua vahdittiin niin tarkasti, etten päässyt oikein minnekään. Murrosiässä se oli tosi vaikeaa, minä olin varmaan ihan kauhea täällä kotona kun tuntui, että kaikki muut ovat jossain ja minä en pääse.
Kerttu-Kaarina on rakentanut nukketalon itse.
Kerttu-Kaarina haaveili lääkärin ammatista, mutta ei uskonut itseensä tarpeeksi uskaltaakseen edes pyrkiä lääketieteelliseen. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän opiskeli biologiaa ja työskenteli sittemmin pitkään mm Orionilla järjestämässä lääketutkimuksia. Vuonna 1969 hän meni naimisiin. Minna syntyi -71, Matias -73. Avioliitto päättyi sittemmin eroon.
Lukkalan talo seisoi enimmäkseen tyhjillään. Helena ja Kerttu-Kaarina perheineen kävivät siellä pääasiassa kesäisin. Helena halusi, että aina keväällä talo siivotaan perusteellisesti ja vintiltä haetaan säilössä olleet kesämatot lattioille. Sama tehtiin toisin päin syksyllä. Kerttu-Kaarinaa vaivasi koko ajan huono omatunto talon suhteen.
– Minulla on aina ollut toinen jalka Laitilassa ja haave siitä, että voisin asua tässä talossa.
Kerttu-Kaarina solmi toisen avioliittonsa 1992. Jouko oli rakennusalan ammattilainen ja kiinnostunut vanhoista taloista. Lukkalaa alettiin vähitellen remontoida. Kerttu-Kaarina sai tädiltään pienen yllätysperinnön, mikä edesauttoi remontin edistymistä. Nyt talo on käyty kauttaaltaan läpi ja koko yläkerta on tehty asuttavaksi. 2009 Kerttu-Kaarinan haave toteutui ja hän pääsi muuttamaan pysyvästi lapsuudenkotiinsa. Ennen sitä hän kuitenkin vakuuttui siitä, että talolla on henki.
– Silloin, kun täällä ei asuttu ja olimme joskus yötä, oli tosi paha olla. Täällä oli jollain tavalla ahdistavaa öisin enkä minä yksin kokenut sitä, Jouko tunsi samoin. Sitten, kun olimme päättäneet ottaa talon haltuun, tunnelma muuttui. Se oli ihan selvää.
–Asettuminen tänne oli juuri niin ihanaa, kun olin ajatellut. Meillä kävi paljon vieraita, tykkäsin laittaa ruokaa ja tein kaikkia perinneruokia. Olin myös ihan fanaattinen puutarhaihminen, laajensin koko ajan puutarhaa ja tein uusia kukkapenkkejä. Olin kesällä kaiken vapaa-ajan puutarhassa ja iltaisin niin väsynyt, etten jaksanut enää mitään. Mutta puutarha oli upea. Nyt en enää jaksa läheskään niin paljon.
Talo on iso ja talvella siitä lämmitetään vain osa. Käytössä on kolme ilmalämpöpumppua ja jokaisessa huoneessa on tulisija. Puuvaja on ison pihan toisessa päässä, sieltä Kerttu-Kaarina hakee pulkalla polttopuita. Tuvan isossa hellassa pidetään tulta pitkin päivää, mutta silti pakkasaamuna tuvassa voi olla vain 16 astetta.
Kuva: Jussi Kinnunen
Lukkalan talo on 1700-luvulta, mutta paikalla on sitä ennen sijainnut – vahvan perimätiedon mukaan – kirkko ja hautausmaa. Lukkalanmäellä on käynyt historioitsijoita jo 1930-luvulla ja alueella on tehty muutamia kaivauksia, mutta varsinaista kirkonpaikkaa ei ole tutkittu. Nyt tutkitaan: jo pari vuotta Kerttu-Kaarinan ikkunan alla on käyty mittailemassa ja ihmettelemässä pihan muotoja ja suurella varmuudella jo ensi kesänä talon mailla päästään tekemään koekaivauksia. Jos tutkimukset tuovat varmuuden kirkon olemassaolosta ja uutta tietoa muinaisesta toiminnasta ja asutuksesta, kyseessä on huomattava arkeologinen uutinen. Kirkko, jota nyt etsitään, saattaa olla jopa Suomen mantereen vanhin, 1100-luvulta.
– Ei minua ole koskaan vaivannut asua kirkkomaalla. Siitä puhuttiin aina ihan luontevasti. 1950-luvulla, kun meiltä kuoli koira ja sille kaivettiin hauta tuohon mäkeen, esiin tuli ihmisen luuranko. Ei sitäkään ihmetelty, kun tiedettiin, missä ollaan. Nyt on oikein kiinnostavaa saada tietää lisää. Saa kaivaa, kunhan kaikki laitetaan sitten ennalleen.
Kerttu-Kaarina jäi leskeksi 2016. Loppuelämän kulku tuntui jo olevan viitoitettu: huolenpitoa vanhasta talosta ja iloitsemista neljästä lastenlapsesta. Elämä oli kuitenkin varannut vielä yllätyksen.
– Rakastuminen Ekiin oli kuin humaus, tosi vahva tunne.
Pariskunta on pitänyt yhtä monta vuotta. Suomessa ollessaan he asuvat Lukkalassa. Ekillä on asunto myös Espanjan Fuengirolassa ja siellä Eki ja Kerttu-Kaarina ovat olleet paljon talvisin.
Rakastuminen seitsemänkymppisenä on erilaista kuin nuorena, Kerttu-Kaarina sanoo.
– Se on parempaa. Nuorena sitä vaan jotenkin ajaudutaan olemaan yhdessä.
Haluatko lukea toisen jutun vanhassa talossa asuvasta naisesta? Se löytyy täältä.
Kodjalan kirkkotutkimuksesta kerrotaan myös täällä.
