Kun päätimme pitää Perjantaijutun joulujuhlan Lucian päivänä ja laitoimme sen kalenteriin, emme tienneet, että silloin on täysi talvi. Sunnuntaina, kun aloitin juhlan valmistelut, vanhassa talossa oli viisi astetta pakkasta. Sisällä.
Männistö, vanha punainen talo, ei ole meidän kummankaan koti. Se on palvellut nyt Perjantaijutun tukikohtana, siellä on mietitty ja ideoitu ja askarreltu ja vaikka mitä, mutta ei siellä asuta. Kerron Männistöstä enemmän täällä. Talo on nyt ollut kylmillään, sillä vaikka normaalisti pidämme siellä talvikaudella peruslämpöä sähköpattereiden avulla, emme tee sitä nyt. Syyn jokainen tietää.
Joulujuhlapäivä oli tiistai ja sunnuntaina laitoin ensimmäisen kerran tulet uuneihin. Lämmitin vain puolet talosta, sen, jossa on kaksi pystyuunia ja puuhella keittiössä. Maanantaiaamuna lämpötila oli nollassa. Illalla, kun tein päivän toiset tulet, lämpö oli jo viisi astetta plussan puolella.
Tiistaina, joulujuhlapäivänä, lämpöä oli kolmetoista astetta. Sen ylemmäksi ei päästy. Ajattelin myötätunnolla niitä ihmisiä, jotka ovat oikeasti asuneet täällä ja tulleet toimeen kymmeniä vuosia ilman sähköä.
Männistö on ihana joulupaikka. Vanha, punainen talo maaseudulla, nyt vielä uuden, paksun puuterilumen kuorruttamana. Täydellistä!
Lakaisin harjalla kapean polun pihamaalle, koskemattomaan lumeen, ovelta toiselle, ajotielle asti. Polusta tuli tosi soma ja herkuttelin jo mielessäni kuvilla, joissa polun päässä on lyhty ja lyhdyssä kynttilä, ovessa joulukranssi ja niin edelleen. Menin sisälle jatkamaan valmisteluja.
Kun tulin taas ulos, soma joulupolku oli poissa. Mies oli tehnyt lumitöitä, ajanut Avantilla pihan sileäksi, nurmikon osin näkyviin.
Jouluidyllin luominen edellyttää yhtä ja toista. Idylliin sopimattomien tavaroiden raivaamista pois kuvakulmista. Kynttilöitä, pöytäliinoja, tyynynpäällisiä ja kauniita astioita. Havuja ja tonttuja, joulunpunaista jälkiruokaa. Paketteja kuusen alle.
– Otin tämmöisiä paketteja mukaan, mutta nämä ei sitten todellakaan ole meille.
Joulujuttuja on hauska lukea ja vielä hauskempi katsoa kauniita kuvia, joista huokuu lämpö ja kaikenpuolinen olemisen miellyttävyys. Ei pidä kuitenkaan uskoa kaikkea, sillä joulujutut ovat yhtä paljon tai vähän totta kuin tämä, minkä me nyt teimme.
On totta, että vietimme omaa joulujuhlaamme. On totta, että söimme oikeasti itse tehtyä, hyvää ruokaa. Meillä oli myös hauskaa ja viihdyimme juhlassamme monta tuntia, kylmästä huolimatta. Otimme kuvia blogia varten, mutta emme läheskään koko aikaa. Halusimme kuitenkin tarjota myös lukijoillemme pienen palan Männistön joulua, kauniisti paketoituna.
Juhla on nyt ohi. Astiat on korjattu pois ja pesty, pesty on myös matto, jolle Vilja-koira ehti oksentaa. Pöytäliinat on tuotu pyykkikoriin, joulukoristeet riisuttu ja keittiö tyhjennetty kaikesta, mikä voisi houkuttaa hiiriä.
Viimeiseksi vedin kaikki pellit auki. Kolmen päivän lämmitysurakka on kohta pois pyyhitty, kylmä valtaa huoneet, pakkanen paukkuu nurkissa ja talo vaipuu talviuneen.
Silti: vain muutaman päivän päästä pimeys alkaa väistyä, valo lisääntyy ja kohta on taas kevät.
Haluatko lukea idyllisemmän joulujutun? Se löytyy täältä.
