Synkimpänä hetkenä apu voi tulla yllättävältä taholta. Vuonna 2016 Johanna oli juuri tehnyt päätöksen yrityksen lopettamisesta. Hän tekisi mitä tahansa muuta, mutta neuleita työkseen, ei enää koskaan. Sitten puhelin soi.
– Yrittäjien aluejärjestöstä soitettiin, että minut on valittu Varsinais-Suomen Vuoden nuoreksi yrittäjäksi. Enhän minä sitten voinutkaan lopettaa.
Tampereen Lielahdesta kotoisin oleva Johanna Kuivanen lähti lukion jälkeen opiskelemaan Lempäälän käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen ja valmistui sisustustekstiiliartesaaniksi 2003. Mukaan tarttui muuan Österman, veneenrakentaja. Nyt Östermanin perheeseen kuuluvat myös 14-, 12- ja 10-vuotiaat lapset Oiva, Tilda ja Taito. Hän perusti yrityksensä, Johanna K:n 2004 jatko- opiskelujen jäädessä kesken Kuopiossa Muotoiluakatemiassa. Myöhemmin hän jatkoi opiskelua Turun Taideakatemiassa Mynämäessä.
– 2000-luvun alussa huovutus oli suosittua ja ryhdyin tekemään ensin kaikenlaisia pieniä esineitä ja päädyin sitten pehmoleluihin. Niille tuli kysyntää jopa yli voimien ja kun en pystynyt tekemään kaikkea itse, aloitin yhteistyön kustavilaisen neulealan yrityksen kanssa. Myöhemmin tämä yritys lopetti neuletuotannon ja ostin sieltä yhden neulekoneen.
Aluksi Johannalla oli työtila Taivassalon keskustassa olevassa entisessä kaupassa. Nyt hän pitää kauppaa ja kesäkahvilaa keskustan lähellä, aivan Kustavintien varressa olevassa entisessä koulussa. Samoissa tiloissa on myös toisen yrittäjän vintage-myymälä. Kesällä kauppa on auki viitenä päivänä viikossa, talvella kahtena.
Johanna suunnittelee ja kutoo itse kaikki neuleet, ompelija kokoaa ne vaatteiksi. Mallistossa on sekä lasten että aikuisten villahousuja, haalareita ja paitoja. Langat tilataan Itävallasta, sillä Suomesta ei saa luomusertifioitua merinovillaa.
Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen 2016 oli lievästi sanoen jännittävää.
– Olin kauhusta kankeana, minua oli niin paljon peloteltu siitä, mitä voi seurata, kun ottaa jonkun töihin. Minulla on kuitenkin ollut onnea, olen saanut hyviä työntekijöitä ja alihankkijoita. Jos yritys haluaa kasvaa, sen on pakko palkata työntekijöitä.
Verkkokauppa on nykyään tärkein tulonlähde. Taivassalon myymälän sesonki alkaa suunnilleen pääsiäisestä, kun saaristokuntien lukuisat mökkiläiset tulevat, mutta verkkokauppa on auki aina. Johanna on määrätietoisesti kehittänyt verkko-osaamistaan ja on juuri hiljattain saanut valmiiksi aiheeseen liittyvän koulutuksen. Hän on myös tuomassa verkkokauppaan työkalua, jonka avulla asiakas voi itse suunnitella kuosin ja tilata siitä neuletta.
– Vaatteiden lisäksi neulepalat ovat kysyttyjä. Nyt on selvästi itse tekemisen kausi.
Korona ei juuri näkynyt verkkokaupassa puoleen tai toiseen, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan näkyi. Ihmiset tulivat varovaisiksi ja alkoivat säästää. Nyt verkkokauppa on vähän piristynyt, mutta Johannan mukaan yhden kaupan saamiseksi pitää sotaa edeltävään aikaan verrattuna tehdä kaksinkertainen työ. Vaikka Johanna on tulevaisuuden suhteen toiveikas, somessa on yhä useammin kollegoiden viestejä joissa kerrotaan, että yritystoiminta on pian pakko lopettaa, jos mitään ei tapahdu.
Lapset ovat tottuneet olemaan mukana töissä
Taivassalo on kaunis saaristokunta, jossa on asialliset peruspalvelut ja 33 kilometriä lähimpään kaupunkiin eli Uuteenkaupunkiin. Turkuun matkaa on 53 kilometriä. Östermanin perhe asuu 1850 rakennetussa talossa, jossa aina on pientä remonttia ja puutarha, jossa ”kauheasti yritetään”. Perheessä on viime vuoteen asti ollut muutamia lampaita ja kaksi koiraa, mutta nyt on enää kaksi pupua ja seitsemän kanaa. Johannan puoliso Antti on laivalla töissä, aina kaksi viikkoa kerrallaan ja toiset kaksi kotona. Johanna on paljolti hoitanut perheen ja kodin yrityksensä rinnalla, myös silloin, kun lapset olivat pieniä.
– Ei se minusta ole mitenkään kummallista, se on meidän elämäämme. Lapset olivat pienempinä tosi paljon mukanani töissä. Olen minä nähnyt, miten joillakin on mahdollisuus viedä lapset hoitoon vaikka omille vanhemmilleen hyvin helposti, mutta meillä sitä ei ollut. Hätätilassa minun äitini kyllä tuli Tampereelta tänne, mutta hänkin oli vielä työelämässä silloin, kun lapset olivat pieniä.
Östermanin lapset harrastavat jalkapalloa, pianon- ja kitaransoittoa sekä sirkuskoulua. Kaikki harrastukset löytyvät läheltä, sirkuskoulu tosin on 16 kilometrin päässä Kustavissa. Johannan aika ei riittäisi useisiin ja pitkiin harrastuskuljetuksiin eikä hän itse harrasta mitään kelloon sidottua toimintaa.
– Juoksen ja neulon käsin aina välillä. Meillä on myös purjevene, hankimme edellisvuonna vanhan veneen tilalle vähän isomman ja sen kanssa haluaisimme päästä vesille. Tammikuussa olimme Kanarialla koko perhe, muuten emme paljon matkustele – laivalla emme käy koskaan. Sisko asuu Berliinissä, sinne olisi kiva mennä.
Muualta muuttaneen on vaikea juurtua pysyvästi
Johanna viihtyy maalla, mutta ei pidä mahdottomana sitä, että muuttaisi joskus kaupunkiin. Hän tuntee paljon ihmisiä Taivassalosta ja sen ympäristöstä, mutta lähimmät ystävät ovat kaikki muualta muuttaneita. Johanna ei osaa selittää, mistä johtuu, että juurtuminen ei täysin onnistu, vaikka asumista olisi takana pitkäänkin.
– Ehkä pitäisi olla vuosisatoja pitkät juuret täällä. Meillä on myös tunne siitä, että aina voi lähteä. Ihmiselle, joka asuu vanhalla sukutilalla, se on vaikeaa.
Sille, joka harkitsee maalle muuttamista, mutta epäröi, Johannalla on vinkki.
– Muuta ensin vuokralle. Täältä Taivassalostakin vuokrataan mökkejä vaikka vuodeksi ja muita vuokra-asuntoja löytyy myös. Kannattaa kokeilla. Itse haaveilen asumisesta jossain saaressa kaukana merellä, jossain, missä ei olisi juuri mitään mukavuuksia eikä ketään ihmisiä. Saisi herätä ja nukkua miten huvittaa. Ehkä sitä ei kuitenkaan jaksaisi kovin kauaa.
