Vuosi sitten syyskuussa runoilija, luontoneuvoja Heli Laaksonen täytti viisikymmentä vuotta.
Tuleekohan kukaan, hän mietti etukäteen. Juhlapaikaksi oli valikoitunut Turun kaupunginteatteri ja lounaismurteella kirjoittava runoilija oli juuri julkaissut ensimmäisen yleiskielellä julkaistun kirjansa. Se syntyi, kun hän opiskeli ja valmistui korona-aikana luonto- ja ympäristöneuvojaksi.
Laaksosen ei tarvinnut siirtyä yksin uudelle vuosikymmenelle, sillä katsomo oli täpötäynnä. Tunnelma oli kotoisa, kun synttärisankari esitti runojaan, tarinoi lavalla luonnikkaasti elämästään ja luonnosta ja jakoi vieraille valikoituja paloja juuri julkaisemastaan Luonnos.-kirjasta.
Lavalla hänen kanssaan esiintyi myös Perjantaijutun haastateltavanakin ollut luontoasiantuntija Ari Karhilahti . Kahden tulisieluisen luontoihmisen kemiat sopivat yhteen ja heidän vuoropuheluaan oli ilo kuunnella.
Runoilijan profiililla on Facebookissa 39 000 seuraajaa ja hän pitää kaverinsa hyvin ajan tasalla kuulumisistaan. Luin tällä viikolla, että he esiintyvät jälleen yhdessä samassa paikassa Turussa huomenna lauantaina 30. syyskuuta. Runoilijan mukaan ilmassa onkin nyt ”suuren luanto- ja runojuhlan tuntua”.
Aika vierähtää nopeasti ja tänään runoilijan syntymästä on kulunut 51 vuotta ja yksi päivä. Runoilijan itsensä sanoin: Aika on luonnon ihmeellisimpiä asioita. ”Emme esimerkiksi voi mennä takaisin tähän aamuun”, hän pohdiskeli järjestämällään luontopolulla Laitilan torilla, kun kesä oli kääntymässä syksyksi.
Etukäteen markkinoitu kuuden metrin luontopolku typistyi hänen entisillä kotikonnuillaan Laitilassa vielä luvattuakin lyhyemmäksi. Itse asiassa luontopolun opas ja yleisö eivät liikahtaneet mihinkään.
Petoksesta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä runoilija tarinoi hersyvästi ympärillä olevasta lähiluonnosta ja kaivoi torin esiintymislavan ympäristön kasveista uskomattoman paljon tarinan aiheita. Niin käy, kun luonnosta haltioituva runoilija pääsee vauhtiin.
”En löydä mininkään ikinä”, runoilija väitti ja kertoi siksi tuntevansa olonsa turvalliseksi paikoissa, joissa näkyy parkkipaikka. Kaupunkien päällystetyt kadut ja betoni eivät ole Rauman Kodiksamissa asuvan runoilijan mielenmaisemaa, mutta häntä ilahduttaa, että monenlaiset kasvit puskevat sisukkaasti esiin kivierämaassakin.
Monien vihaama voikukka saa runoilijan suorastaan haltioitumaan. Ne näyttävät luonnossa kovin samanlaisilta, mutta kansainvälinen suku on huikean laaja: Suomessakin alalajeja on peräti 800 ja maailmalla jopa 3000. Ei siis ihan heti sukupuuttoon kuuluva kasvi.
Mää, luanto ja tämä hetki. Siinä runoilijan sanallistama elämänviisaus tai rakkaudentunnustus, jonka rauhoittavasta vaikutuksesta runoilija on täysin vakuuttunut – ainakin omassa elämässään. Hän harrastaa metsässä vitkuttelua.
Kännykkä kannattaa laittaa metsässä lentotilaan.
Runoilijan rakastamien sammalien keskellä kaikenlaisen suorittamisen voi unohtaa.
Älypuhelimen kanssa hän ei menisi metsään, jos sellainen hänellä ylipäätään olisi. Monille tulee houkutus kaivaa kännykkä taskusta, kun vastaan tulee valokuvauksellinen luontohetki. Se on riski, sillä siinä samalla saattaa huomaamattaan tarkistaa, mitä mielenkiintoista äpin kilahdus kertoo ja kun heti perään ruudulle pompsahtaa uutinen, joka on ihan ”pakko” lukea.
Runoilija suosittelee puhelimen virittämistä lentotilaan, jos haluaa säilyttää metsäretkellä mielenrauhan.
Hän kertoi syntymähaastattelussa Laitilan Sanomissa , että parasta syksyssä ovat hänen mielestään vilpoinen tuuli, sienet ja sammaleet. Myös rinkeplumman siemenien kokoaminen omasta villipuutarhasta saavat hänen mielensä tähän vuodenaikaan iloiseksi.
Syksyssä parasta ovat vilpoinen tuuli, sienet ja sammaleet.
Laitilan torille Laaksonen oli ottanut mukaansa sympaattisen, monenlaisia retkiä nähneen karttalaukun.
Luontoneuvoja lupautui paljastamaan sen sisältöä Perjantaijutun lukijoille.
Pikkuiseen laukkuun mahtuu yllättävän paljon monenlaista tavaraa, jota runoilija ei itsekään aina muista sinne laittaneensa. Vakiovarusteisiin kuuluu kuitenkin aina ja ehdottomasti luuppi. Sitä pysähtyi tutkimaan Laitilassa myös Aila Vuorinen, runoilijan ystävä ja itsekin murrerunoilija.
Myös vesipullo, luuppi ja kovakantisen kirjan kansi ovat tarpeellisia. Laitilassa mukana oli myös tärkeä tietokirja: Kari Kauniston ja Veikko Rinteen Hyönteisiä Suomen luonnossa -kirja sekä runoilijan oma Aurinko.Porkkana.Vesi. -kirja, josta hän luki otteita.
Kirjan kansi toimii jämäkkänä alustana, johon voi asetella vaikka jäkäliä ja tutkia luupin läpi niiden yksityiskohtia. Hänen mielestään jäkälät ovat huikean mielenkiintoisia, niitä katselle tuntee olevansa kuin korallimeressä tai jollakin toisella planeetalla.
Kannen uusiokäyttö on luontoneuvojan ja runoilijan tapa kierrättää vanhoja kirjoja. Kansi on hyvä pohja tarkastella kaikenlaisia yksityiskohtia vaikkapa kasveista, puista tai sammaleista. Sivut kirjailija kiikuttaa paperinkeräykseen.
Kirjailija opiskeli itselleen uuden ammatin, mutta toivoo, että ihmiset eivät luovu kirjoista ja lukemisesta: kirjat tallentavat kunkin aikakauden ajatukset hänen mielestään somea syvällisemmin.
Laaksonen on ottanut vahvasti kantaa kirjojen ja lukemisen puolesta mediassa, viimeksi Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksessa 19. syyskuuta. yleisönosastossa. Siinä hän kirjoitti muun muassa näin:
”Mieltäni huojuttaa huomata, miten vähäpätöisenä yhteiskunta kirjailijan työtä pitää. Kirjailijoille tullaan pahoittelemaan kirjamessuilla, ettei aiota kirjoja enää ostaa, sillä ne eivät mahdu mihinkään (kymmenes sisustustyyny mahtuu). Rovioiden sijaan monet kirjat päätyvät ekovillaksi (lohtu sekin). Kokonaisen kirjan lukemista paljoksutaan – ei pysty! ”
Turun kirjamessut on tapahtuma, jossa voi tavata kirjailijoita ja Heli Laaksonen on ollut siellä vakiovieras ja esiintyjä. Sinne voi suunnistaa tulevana viikonloppuna eli 29.-9.-1.10.
Heli Laaksosen kirjan herättämistä ajatuksista voi lukea vaikkapa suositusta Kirsin Book club -kirjablogista täältä .
”Luonnos. on joka kodin kirja, erinomainen, hyvän mielen opas etenkin heille, jotka eivät ole luonnontietoa tavattomasti harrastaneet.”, blogin kirjoittaja Kirsi Ranin kuvailee.
