Musiikkipedagogi, umpikaupunkilainen Maikki Autio muutti Lahdesta maaseudulle kahdeksan vuotta sitten. Laitilasta löytyi pieni punainen talo, vaatimaton, mutta aikoinaan rakkaudella pidetty ja niin syrjässä, että lähimpään kauppaan on toistakymmentä kilometriä. Elämänmuutos oli iso.
– En aluksi ymmärtänyt edes sitä, että ostin paitsi talon, myös puutarhan, Maikki nauraa.
Siitä, miten Maikki tuli Laitilaan ja mitä sitten tapahtui, voi lukea täältä. Nyt Tipulassa on saatu samannimisen kulttuuriyhdistyksen esiintymistilaksi remontoitu suuli valmiiksi ja pihataloon kunnostetut taiteilijaresidenssit odottavat käyttäjiään. Syyskesällä Maikki keitti keltamaalia ja maalasi residenssin seinät.
– Ohjeessa meni joku sen verran pieleen, että maalia tuli tosi paljon, astia ei meinannut riittää. Kokeilen parhaillaan, voiko kuivakukkia värjätä maalissa.
Suojaiselle pihalle on katettu pöytä, jossa eri väriset purnukat odottavat värjättäviä kukkia. Puna- ja keltamaalin lisäksi Maikki käyttää elintarvikevärejä. Kuivakukat hän käyttää myöhemmin kransseihin. Elämä maalla on antanut aihetta opetella uusia kädentaitoja ja silmää nähdä, mistä voi vielä tehdä jotain. Melkein kaikesta voi.
Maikki ei ole kertaakaan katunut muuttoaan, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö välillä olisi ollut vaikeaa. Viime talvena kekseliäisyys oli koetuksella, kun vanhan talon pörssisähkölaskut uhkasivat kivuta tavoittamattomiin ja talon kahdesta tulisijasta toinen oli rikki.
– Päätin ottaa sen elämyksenä. Makuuhuoneessa oli 11 astetta lämmintä, mutta sähköpatjalla sähköpeiton alla oli mukava nukkua ja peitto ja patja veivät yllättävän vähän sähköä. Kyttäsin sähkön hintaa koko ajan jotta tietäisin, koska voin pestä pyykkiä.
Talvella Maikki laittoi ruokaa hellan pesässä hiilloksella. Folioon käärityt nyytit hän nimesi streetfoodiksi ja postasi niistä kuvia someen. Kuvissa hiillos hehkui kuumana ja ruoka näytti herkulliselta. Silti eteiseen rakennetussa suihkutilassa lämpötila oli koko ajan lähellä nollaa.
– Sähkölaskut jäivät lopulta tosi pieniksi, ne olivat vain muutamia kymppejä. Nyt minulla on kiinteähintainen sähkösopimus.
Keväisin Tipulan emäntään iskee polttava puutarhakuume, mutta syksyyn mennessä tauti on hellittänyt. Vanha, rehevä puutarha saa rauhassa vaipua talviuneen, kapeat polut kasvaa lähes umpeen ja kasvit levittää siemeniään ja juuriaan minne tahtovat. Täällä ei kantata nurmikon reunoja, mitata istutusetäisyyksiä eikä rakenneta terasseja talon kylkeen. Tänne ei myöskään tuoda mursketta tai muita liian moderneja rakennusaineita näkyville.
– Paikan hengen täytyy säilyä! Olisi hienoa, jos korjaustyön jälkeen kävijä ei tietäisi, onko korjattu kohta uusi vai juuri tuollaisena aina täällä ollut.
Tipulan viehätys on sen alkuperäisessä ja vähän boheemissa tunnelmassa. Sen ovat huomanneet myös ne sadat ihmiset, jotka vierailevat pihassa Avoimet puutarhat -päivänä. Silloin kasvien lomaan, vanhojen puiden alle, kannetaan kauniita tuoleja ja niiden viereen kiinnitetään runoja ihmisten luettavaksi.
Tipulan kulttuuriyhdistykseen kuuluu noin 70 jäsentä. Se on Laitilan kokoisessa paikassa hyvin. Yhdistys järjesti kesällä muun muassa sarjakuvaleirin ja konsertin, jossa esiintyi Susanna Haavisto. Musiikki on suuressa roolissa talossa, jonka emäntä opettaa sitä työkseen. Tänä syksynä yhdistys otti siipiensä suojaan myös kaksi kuoroa, jotka loppuivat paikallisessa musiikkiopistossa.
Maikki Autio on onnistunut luomaan itselleen täysin uuden ja hyvän elämän vieraassa ympäristössä, uppo-outojen ihmisten keskelle. Varautuneet vakkasuomalaiset ovat ottaneet hänet hyvin vastaan ja osaksi kylä- ja kulttuuriyhteisöjä. Maikilta se on vaatinut rohkeutta ja avoimuutta, jotka joskus voidaan myös tulkita väärin; yksin oleminen ja kodin rajojen kunnioittaminen ovat nekin tärkeitä.
– Olen introvertti, mutta sellainen introvertti, joka tykkää ihmisistä.
