Suomessa on tapahtumassa ympäristökatastrofi, jossa Suomenlahtea käytetään jätevesialtaana.
Tuijotan kännykän ruutua epäuskoisena. Mitä hemmettiä!
Valokuvaaja, journalisti Meeri Koutaniemen päivitys Instagramissa saa mieleni kuohumaan. Olen tyrmistynyt ja vihainen, mutta kerrankin myös vilpittömän tyytyväinen silmiini osuneesta somemyrskystä.
Mistä on siis kysymys?
Suomalais-kiinalainen CNGR Finland suunnittelee Haminaan suurta akkutehdasta. Hanke sai helmikuussa ympäristöluvan, jossa sille annetaan oikeus laskea jätevesiään lähes puhdistamattomana mereen.
Enpä ihmettele, että moinen päätös on saanut laajan kansanliikkeen.
Kiitos Meeri, että jaoit tietoa! Kävin kirjoittamassa Itämeri EI ole akkuteollisuuden kaatopaikka nettiadressin .
Se ei tuonut mielenrauhaa, mutta oli parempi kuin pelkkä kauhistelu käsittämättömän edessä. Jatkoin asiaan perehtymistä lukemalla muun muassa Helsingin Sanomia ja Ilta-Sanomia.
Suomen luonnonsuojeluliiton Kaakkois-Kymen yhdistyksen varapuheenjohtaja Raija Seppälä ihmettelee Hesarissa, miten on mahdollista, että samaan aikaan kun ihmiset eivät saa pestä mattokaan meressä, suuri kemiantehdas saa päästää jätevesiään mereen.
Hyvä Raija, että puolustat Itämerta!
Adressin mukaan sulfaattipitoisuuden nousulle ovat herkkiä etenkin kalanpoikaset, mäti ja pohjaeläimet.
Haminan kaupunki sen sijaan on tyytyväinen hankkeen etenemiseen. Rahat ja työpaikat, niinpä niin.
Luvan myöntäneen viranomaisen – Etelä-Suomen aluehallintoviraston – tietojen mukaan sulfaattipäästöistä ei aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kun hankkeessa toimitaan luvan mukaisesti.
Kaikki eivät ole asiasta samaa mieltä. Ilta-Sanomissa haastateltu Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila sanoo, että häntä huolestuttavat erityisesti sulfaattipäästöt. ”Haminan tehdas vie toteutuessaan kehitystä väärään suuntaan, kun se lisää ravinnekuormaa. Tässä mielessä se jarruttaa Itämeren tilan paranemista.”
Hyvä Seppo, että Itämeren asiantuntijana tuot esille kriittisiä näkökulmia!
Minä puolestani ihmettelen, miten Itämeren suojelussa tällainen eipäs-juupas -vääntäminen on vieläkin arkipäivää. Kerrataanpa vielä Itämeren suojelun historiaa: Itämeren suojeluun tähtäävä Helsingin Sopimus kielsi jätteiden laskemisen mereen vuonna 1974. Sen allekirjoittivat silloin kaikki Itämeren rannikkovaltiot, Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Venäjä ja Viro.
Sopimukset ovat tärkeitä, mutta valitettavasti niitä on liian usein käytetty vessapaperin tapaan. Meillä Suomessa on myös kauhisteltu muiden Itämeren rannikkovaltioiden, erityisesti Venäjän ja Puolan, mereen syytämiä kakkoja. Mutta niinpä vain meilläkin edelleen, ihan luvan kanssa, otetaan tietoisia riskejä vuonna 2024.
Teknologia on kehittynyt ja merelle haitallisten myrkkyjen poistoon on olemassa puhdistusjärjestelmiä, jotta käytetään Haminan hankkeessakin raskasmetallien osalta. Suurin osa on jätevesistä on kuitenkin sulfaattipitoisia vesiä, jota määräys ei koske.
Kotipaikkani Laitilan ympäristöyhdistys täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Juhlan kunniaksi se on avannut kirjastossa näyttelyn, joka kertoo mitä kaikkea yhdistyksessä toimivat ovat saaneet aikaiseksi.
Yhdistys on muun muassa edistänyt kierrätystä ja arvokkaiden luontokohteiden säilymistä, kuten Otajärven suojelua.
Otajärvi on merkittävä lintujärvi Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajalla ja sinne kannattaa mennä ihan pian tiirailemaan lintujen kevätmuuttoa..
Kiitos Jukka Vehmas, Juha Kylänpää, Helinä Seikola ja muu yhdistyksen aktiiviporukka!
Muistan, kuinka vielä 1990-luvulla kuntapolitiikassa ympäristöarvot leimattiin maaseudulla herkästi viherpiipertämiseksi. Ajat ovat onneksi muuttuneet. Ympäristönsuojelua väheksyvienkin on ollut pakko tunnustaa tosiasiat.
1990-luvulla ympäristöarvot leimattiin maaseudulla herkästi viherpiipertämiseksi.
Asun parinkymmenen kilometrin päässä Uudenkaupungin autotehtaasta, joka ainakin vielä pari vuotta sitten oli Suomen suurin tehdas. Se ei olisi olemassa, jos se ei olisi investoinut ympäristöteknologiaan ja toteuttanut tavoitetta hiilineutraaliudesta.
Itämeri EI akkuteollisuuden kaatopaikka -adressin taustalla on jätevesipäästöjen vähentämistä ajava Puhtaan meren puolesta -yhdistys ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Kaakkois-Kymen yhdistys. Sen voi allekirjoittaa TÄÄLLÄ.
Saaristomerestä ja sen suojelusta aiemmassa Perjantaijutussa.
