Juvalla syntynyt 42-vuotias Tiina työskenteli lähes kymmenen vuotta Dubaissa viestintä- ja markkinointitehtävissä ja palasi sieltä Suomeen kolme vuotta sitten. Mukana matkassa oli freelance-kuvaajana työskentelevä puoliso Jarno Elo ja perheen lapset, nyt 8-vuotias Jaron ja 5-vuotiaat kaksoset Eden ja Aleksandra.
Ennen Dubaita Tiina ehti opiskella ja työskennellä Turussa, Helsingissä, Raumalla ja Ranskassa, jossa hän opiskeli kansainvälistä kauppaa ja markkinointia.
– Me olemme aloittaneet monta kertaa alusta, Tiina sanoo.
Uusi alku on taas käsillä, sillä perheen koti, 1920-luvulla rakennettu kaksikerroksinen talo, odottaa pian alkavaa, varsin perusteellista remonttia. Tavarat on pakattu pahvilaatikoihin ja koko perhe asuu yläkerrassa.
Untamalan kylä on kivikautinen asuinpaikka, jossa on ollut yhtäjaksoista asutusta viimeiset 2000 vuotta. Aikoinaan kylä oli Laitilan suurin. Museovirasto on luokitellut Untamalan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi ja kun kylään tulee ikivanhaa raittia pitkin tuntee tosiaan sukeltavansa menneisyyteen. Tien molemmin puolin on vanhoja taloja ja kylän keskellä, vastapäätä Tiinan ja Jarnon kotia, seisoo pieni puukirkko vuodelta 1785. Naapurissa on kylän vanhin säilynyt asuinrakennus, niin ikään 1700-luvulta oleva Sarkin talonpoikaistalo, joka on nykyisin museona.
Rauhallinen suomalainen perinnemaisema on täysi vastakohta hektiselle, hiekalle rakennetulle Dubaille.
– Dubai on paikka, jonne mennään tekemään rahaa. Pitkät työpäivät ja paljon Suomea tiukempi yrityskulttuuri kuuluvat siellä asiaan. En kaipaa sieltä muuta kuin joskus lämpöä, kun Suomessa on kylmää ja pimeää. Täällä asiat ovat todella hyvin aina siitä lähtien, että lapset saavat päiväkodissa ruokaa, Dubaissa päiväkotiin vietiin omat eväät.
Erityisen kiitollinen Tiina on suomalaiselle terveydenhoidolle. Kaksoset syntyivät Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ja Tiina on varma, että juuri se pelasti heidän henkensä.
– Etenkin Aleksandralla oli vaikeuksia synnytyksen jälkeen. Tytöt olivat pitkään keskolassa ja välillä tilanne oli jo hälyttävä. En voi kuin ihmetellä ja olla kiitollinen siitä, miten taitavia ihmisiä keskolassa työskentelee.
Suomessa Tiina asettui lasten kanssa Untamalaan samalla, kun Jarno teki vielä osittain töitä Dubaista käsin. Samassa talossa asuivat Jarnon vanhemmat Raija ja Teuvo Elo, jotka auttoivat paljon lastenhoidossa. Tarkoituksena oli kuitenkin etsiä oma asunto eikä jäädä appivanhempien hoiviin, mutta asiat eivät menneet kuten suunniteltiin.
– Jarnon isä kuoli yllättäen ja myös hänen äitinsä on niin sairas, että muutti hoitokotiin. Ostimme tämän talon itsellemme kaksi vuotta sitten ja tarkoituksemme on nyt jäädä tähän.
Korona lopetti Jarnon kuvauskeikat kuin seinään. Perheelle se oli hyvä asia, sillä mies palasi Suomeen ja pääsi jakamaan lapsiperhearkea. Nyt pariskunta tekee töitä Valoa-yrityksessä yhdessä: Tiina suunnittelee yritysten viestintää, verkkosivuja, somemarkkinointia ja kouluttaa yrityksiä viestinnästä, Jarnon erikoisalaa ovat yritysvideot. Työtilanne on hyvä.
– Autan yrityksiä myös brändäyksessä. Sitä vierastetaan, vaikka se tarkoittaa vain oman osaamisen tuomista esiin. Tehokas markkinointi edellyttää sitä, että ihmiset yrityksen takana näkyvät. Yritysten on myös oltava siellä, missä heidän asiakkaansa ovat; sosiaalinen media on nykyään tärkeä osa markkinointia.
Tiina on välitön ja sosiaalinen ihminen eikä arastele lähestyä vieraitakaan. Samat piirteet eivät ole leimallisia länsisuomalaiselle agraarikulttuurille, jonka keskelle tulevaisuus nyt on päätetty rakentaa. Miten varautuneina pidetyt laitilalaiset ovat ottaneet muuttajan vastaan?
– Hyvin! Olen löytänyt täältä ystäviä ja varsinkin yrittäjäyhdistys on tarjonnut mukavaa sosiaalista toimintaa. Toisaalta olen vähän kotihiiri ja tykkään olla vain oman perheen kanssa kotona.
Kuntoa ja mielenrauhaa Tiina saa joogasta. Tänä keväänä hän elvytti lapsuudessa aloitetun ja Dubaissakin jatkuneen ratsastusharrastuksen, joka oli vähän aikaa tauolla. Yllättäen hän huomasi, että hevosen lähelle meneminen alkoi pelottaa.
– Kysyin juuri sieltä tallilta, että voisinko tulla ratsastamaan kaksi kertaa viikossa yhden sijasta, jospa se pelko sillä tavalla hellittäisi nopeammin.
Lausahdus kertoo Tiinasta paljon: hän ei ole se, joka ensimmäisenä luovuttaa.
