Unelmoin siitä, että voin ajaa polkuveneellä kauppaan.
Pöydällä on pino vanhoja aikakauslehtiä, joista jossakin oli painettuna oheinen lause. En muista, kenen suusta ja mistä lehdestä se on kotoisin, mutta päätän suitsait leikata sen aarrekarttaani.
Kuulostaa mahtavalta. Vettä pitkin kauppaan. Kesä ja aurinko.
Pirkko sanoo, että tuollainen unelma vaikuttaisi sijoittuvan jonnekin lämpimään maahan.
Niin, mutta enhän minä haaveile ulkomaille muutosta tai asumisesta Espanjassa, Kreikassa saati Turkissa, joiden turistikohteissa olen kyseisiä ajopelejä nähnyt.
Pirkko – vai oliko se sittenkin minun oma alitajuntani – muistuttaa, että kannattaa vähän miettiä, kun ne unelmat voivat sitten oikeasti toteutua. Niinpä. Vaikka ei tätä touhua nyt kannata ottaa liian vakavasti.
Elämä on valintoja ja rutistan leikatun lauseen pois aarrekartastani.
Laitetaanko vinyylit soimaan?
Pirkko kysyy, laitetaanko vinyylit soimaan. No todellakin laitetaan! Quilapayún, Charles Aznavour, Hector, Liisa Tavi ja Joan Baez ovat vähän kuin karttureina tässä puuhassa. Suosittelemme lämpimästi musiikkia muillekin aarrekartan laatijoille.
Aarrekartta, unelmakartta tai visiotaulu on vanha keksintö, joka auttaa unelmien ja tavoitteiden konkretisoimisessa. Parhaimmillaan se vastaa kysymykseen, mitä elämältäni oikeasti haluan.
Kriitikko sisälläni kysyy, että ihanko oikeasti vanhoista lehdistä leikatut sanat, lauseet ja kuvat voisivat ohjata kohti omannäköistäsi elämää. Jää nähtäväksi, sillä lupasimme sijoittaa kartat paikalle, josta voimme tulevina aikoina niihin palata. Että emme hukkaisi aarteitamme, vaan vaalisimme niitä.
Sanoista tekoihin.
Sellainen viisaus löytyy nyt ikuistettuna Pirkon aarrekartasta. Ystävyytemme aikana olen huomannut, että Pirkko jos kuka kykenee siihen. Hänhän on toteuttanut viime vuosinakin monia unelmiaan, kuten nyt vaikkapa uuden kodin rakentamisen, maaseudulla asumisen ja Minä, Miina Helmi Ilona -lastenkirjan julkaisemisen.
Ja mikä ilo minulla on Perjantaijutun lukijoille kertoa, että tällä viikolla hän allekirjoitti kustannussopimuksen uudesta kirjasta! Se liittyy hevosiin ja ratsastaviin naisiin ja siitä saatte tarkemmin lukea myöhemmissä Perjantaijutuissa.
Pirkon aarrekartassa lukee tietokirjailija ja hän on nyt kirjoittajana uuden polun alussa.
Pirkon aarrekartassa lukee tietokirjailija
Aarrekartan tekeminen on helppoa, sillä siihen ei tarvita lehtien lisäksi kuin iso kartonki, liimaa ja sakset. Ja tietysti unelmille otollinen mielentila ja riittävästi aikaa. Meillä hommaan meni melkein nelisen tuntia.
Enpä olisi etukäteen uskonut, että vanhojen lehtien leikkaaminen on niin mukaansatempaavaa puuhaa. Ajantaju katoaa enkä meinannut edes pissalle malttaa lähteä. Voisihan sitä antaa aikaa ajatuksilleen ja oman elämänsä pohtimiseen missä ja milloin tahansa, mutta sakset kädessä homma konkretisoituu. Ja siitä jää jälki, johon voi palata.
Omaan aarrekarttaani ikuistui melko kliseisiä lauseita, kuten ”Elämän pienet ilot”, ”Fiksusti ravintoa, liikuntaa ja unta, mausteeksi sopivasti stressiä” ja melko omahyväinen, mutta lopulta hyvin epäitsekäs ajatus:
Sinä. Rakasta sitä, sillä tätä rakkautta kannat mukanasi läpi elämän ja heijastat ympärillesi.
Hyviä ajatuksia, mutta niin helppo unohtaa.
Aarrekartastani löytyy myös erämaan rauhaa, vuoristomaisemia ja Saaristomeri. Valokuvan kitarasta leikkasin, koska ajattelin kaivaa kaappien kätköistä vanhan Landolan.
Soitin sitä kouluaikoina, hankin uudet kielet muutama vuosi sitten ja nyt on tarkoitus opetella soinnut uudelleen ainakin niin, että voisin säestää sillä musiikkihetkiä vaikka lapsenlapsen kanssa.
Teen parhaani, jotta tulevaisuuttani leimaisi ”Energinen olo” ja että olisin ”Henkisesti rohkaistunut ja minulla olisi päällä oikea luomisen vimma”.
Kirjoitin tähän juttuun noihin voimalauseisiin vielä lainausmerkit, mutta kohta niitä ei enää tarvita. Sisäinen navigaattori on aloittanut jo työnsä: Ajattele isosti, aloita pienestä. Aloita nyt!
